Olin matkalla Italiassa ihanan Ariannan kanssa.

Villa Sibyllan kirous
Vera Vala
423 s.
2014 
Gummerus









Arvostelukappale


Voi yhden kerran tätä kuumuutta. Tuntuu että aivot sulavat pahemman kerran, jos ei käy tarpeeksi usein suihkussa tai uimassa. Ja silti tuntuu että jumitan pahasti. Eilen oli tarkoituksena pitää lukumaratonia, mutta enpä päässyt edes alkuun kun tunsin, ettei tästä tule mitään. Siispä poistin koko maraton päivityksen, kävin uimassa, ja luin hiljalleen Vera Valaa. Ei maratonista olisi tullut mitään. Mutta tämä Vera Valan kirja on kyllä maistunut!

Villa Sibyllan kirous on kolmas Arianna de Belliksestä kertova Italiaan sijoittuva dekkari. Tässä kolmannessa kirjassa asianajajaperheen huvilaan tehdään ryöstöyritys, ja Ariannaan otetaan yhteyttä Katia Levrinin saamien uhkauskirjeiden perusteella. Katia pelkää perheensä puolesta, ja hän pyytää apua Ariannalta. Arianna ryhtyykin jäljittelemään uhkailijaa, mutta mikään ei ole yksinkertaista. Hän törmää auringonkehräsymboliin, joka viittaa antiikin mithra kulttiin. Ja, Italiassa kun ollaan, samaan aikaan paljastuu että Roomaan on syntynyt mafia.

Paljon on puhuttu bloggaripiireissä Vera Valasta. Ja hänestä on myös puhuttu Dekkariryhmässä, johon kuulun. Ja koska Valasta on puhuttu lähestulkoon aina kehuvasti, oli minunkin tutustuttava tähän kirjailijaan. Päätin aloittaa tästä tuoreimmasta, ottaa riskin, että pystyisin sujahtamaan Ariannan tarinaan kesken sarjan. Ja pystyin minä!

Ehkä hieman piti alussa miettiä, että mikä tämä unohdettu menneisyys oikein on, ja pitäisikö minun tietää siitä jotain lisää. Mutta sekin sitten loppujen lopuksi tuli tutummaksi, ja asiat aukenivat hieman enemmän.

Ja niinhän siinä kävi, että minä ihastuin. Kun aloitin kirjan, menivät ensimmäiset sata sivua hujahtamalla, en edes tajunnut lukeneeni niin paljon. Matkasin mielikuvituksessani Italiaan, ja pujahdin täysillä tarinan keskelle. Täytyy myöntää että koko kirjaa en lukenut sellaisella vauhdilla, johtuu ehkä tästä kuumuudesta, etten ole jaksanut lukea niin paljon kuin yleensä. Mutta se ei johtunut kirjasta, se johtui minusta.

Vera Vala kirjoittaa vetävästi, ja kirja on nopealukuinen. Vaikka sen jättää hetkeksi ja toiseksi vartomaan, pääsee tarinaan silti nopeasti uudelleen mukaan. Pelkkää plussaa sekin.

Mutta sen minä vain sanon, että on tässä tavaraa vaikka muille jakaa. Se ei välttämättä ole laisinkaan huono asia, mutta loppupuolella kirjaa alkoi tulla melkein ähky, kun koko ajan tuli uusia ja uusia tapahtumia. Ei ainakaan juonenkäänteiden puutteilla lukijaa huijata, mutta kun hikisenä muutenkin kirjaa lukee, niin hikihelmet alkavat valua kaksinverroin kun kirjan käänteet alkavat jännittää niin kovasti.

Valahan on asunut itsekin monen monta vuotta (17) Roomassa, josta Arianna de Bellis kirjat kertovat. Ja sen kyllä huomaa. Mahtavaa kaupunkikuvausta on kirja täysi, ja mahtavaa Italia kuvausta ylipäätäänkin. Tuli aivan hirmuisen vahva Italia kaipuu tästä kirjasta, jo kaikki ruokakuvauksetkin olivat niin vahvoja ja hienoja, että melkein sain tuoreen patongin ja pastan tuoksut nenääni. Tuo on ehdottomasti yksi kirjan suurimmista vahvuuksista.

Ja onhan Arianna hurmaava. Ei voi kieltää. Hyllyssäni odottaa vielä toinenkin Vera Valan kirja, yhden joudun metsästämään kirjastosta tai kirjakaupasta. Sillä niinhän siinä käy, että kyllä nämä edeltävät kirjat on luettava, ehdottomasti.

Villa Sibyllan kirous on mahtavaa kesälukemista. Riippukeinulla tai ilman.

★★★★☆