Hyvästit Rebekalle?

Rebekka - Tuulimyllyjä ja tulppaaneja
Tuija Lehtinen
208 s. 
2013
Otava












Sokeissa linnuissa oli sen verran toimintaa, että tarvitsin jotain hieman rauhallisempaa sen jälkeen. Nappasin kirjastohyllystä hermoja lepuuttaakseni Tuija Lehtisen Rebekka-sarjan viimeisimmän (ja viimeisen?) osan, Tuulimyllyjä ja tulppaaneja.

Rebekan elämässä tapahtuu taas. Yhdeksäs luokka lähenee loppuaan, ja koko yläkoulun ajan suunniteltu luokkaretki Pietariin tulee ajankohtaiseksi. Siinä missä Rebekan ystävät ovat jäämässä turvallisesti omaan kaupunkiin lukioon, on Rebekka hakenut opiskelemaan stylistiartesaaniksi toiseen kaupunkiin - mutta pääseekö hän? Aamukampa on otettava käyttöön, kun päivä jolloin tulokset tulevat lähenee. Alkukesän kruununa on matka Hollantiin, kun perhe lähtee hakemaan Rebekan veljeä Mossua välivuodelta takaisin kotiin.

Jokainen Tuija Lehtisen sarjoista päättyy joskus, tiesinhän minä sen. Rakastamani Mirkka-sarja päättyi, Lauratkin tulivat päätökseensä, ja niin tuli Rebekkakin. Tai niin minä ainakin luulen, että tässä oli Rebekka sarjan loppu. Jotenkin se tuntuisi sopivaltakin, nyt kun Rebekan elämä muuttuu hänen päästyään yläkoulusta. Silti Rebekkaa jää ikävä - hän on ihastuttava luonnonlapsi pitkine oranssine hiuksineen ja omatekoisine vaatteineen.

Mikä minua suuresti tässä kirjassa ihastutti, oli Rebekan perheen matka Hollantiin. Sillä arvatkaapa kenen perheen luona Rebekan veli siellä asusti? No Lehtisen vanhemmasta nuortenkirjasta, Vanilijasyndroomasta tutun Millin luona! Ja kuka onkaan Millin mies, ellei Otto. Minä melkein hihkaisin riemusta kun tajusin tuon asian. Kirjassa selitettiin Millin elämänvaiheet tiivistetysti, ja se oli ihanaa. Vanilijasyndrooma on yksi lempikirjoistani Lehtiseltä, joka täytyisi lukea pian uudelleen.

Ehdottomasti yksi lempikirjoistani Rebekka-sarjassa.

★★★★