Julie Murphy: Dumplin

Dumplin
Julie Murphy
Suomentanut Peikko Pitkänen
335 s. 
2016
Otava








Arvostelukappale kustantajalta


Blogeissa vietetty dekkariviikko katkesi minun osaltani jo aiottua aikaisemmin. Olin aikonut lukea koko viikon dekkareita, mutta neljän luetun jälkeen tuli dekkariähky - oli pakko saada jotain muuta välillä. Onneksi hyllyssä odotti lukemattomia hyviä, kiinnostavia kirjoja, kuten Dumplin. Dumplin - johon olin lähestulkoon varma jo etukäteen rakastuvani.

Dumplin kertoo Willowdeanista, Willistä, kertakaikkiaan ihanasta romaanihenkilöstä. Will on iso, lihava, mutta ei itse koe asiasta ongelmaa. Monet muut sen sijaan kokevat, kuten hänen missikisoja järjestävä laiha äitinsä, joka saarnaa alituiseen Willille laihduttamisesta. Vaikka Will on sinut itsensä kanssa, hän joutuu kasvokkain oman epävarmuutensa kanssa kun työpaikan komistus Bo ihastuu häneen. Miten se voi olla mahdollista? Will ilmoittautuu missikisoihin protestina perinteille ja saa yhtäkkiä aikaan varsinaisen lumipalloefektin. Teksasin pikkukaupungin perinteisissä missikisoissa ravistellaan perinteitä kohta todenteolla.

Vaikka en kenties rakastunut Dumpliniin yhtä väkevästi kuin olin etukäteen odottanut, se silti herätti minussa suuria tunteita ja ravisteli minuakin omalla tavallaan. Olen itse isokokoinen, en vain pienesti pyöreä vaan oikeasti iso. En voi sanoa olevani täysin sinut itseni tai vartaloni kanssa, vaan tahtoisin olla pienempi. En voinutkaan täysin sujahtaa Willin nahkoihin, sillä en voisi itse kuvitella osallistuvani minkäänlaisiin kauneuskilpailuihin - oli kyseessä sitten minkälainen mielenilmaus tahansa. Ilman muuta olen sitä mieltä, että Willin (josta tuli heittämällä yksi suosikkini, mitä fiktiivisiin hahmoihin tulee) asenne on hieno, ja tällainen ravistelu perinteisissä kauneuskilpailuissa on paikallaan, mutta minusta ei tämänkaltaiseen tempaukseen koskaan olisi. Ehkä tarvitsisin hieman rohkeutta ja erilaista asennetta?

Jollain tapaa en voinut olla vertaamatta Dumplinia Pekka Hiltusen kirjoittamaan romaaniin ISO. Kirjoissa on paljon eroavaisuuksia, mutta myös jotain samaa. Yhtäläisyyksiä on tietenkin kirjojen päähenkilöissä. Molemmissa kirjoissa pääroolia näyttelee lihava nainen (Will on tosin nuorempi kuin ISOn Anni), mutta Willissä ja Annissa on silti paljon samaa. He molemmat ovat omalla tavallaan sinut vartaloaan kohtaan, rohkeita ja vahvoja naisia. Ja voi, miten ihania naisia he molemmat ovat! Sille en voi mitään että Anni on minulle kaikista läheisin, niin paljon itseäni minä hänestä löysin, mutta sai Will oman paikkansa sydämessäni myöskin. Tietenkin ISOssa ja Dumplinissa on isona erona jo se, että Dumplin on ennen kaikkea suunnattu nuoremmalle yleisölle kuin ISO - vaikka tätä teosta voinkin suositella tärkeänä kirjana ihan minkä ikäiselle lukijalle tahansa.

Kirjan juoni on kokonaisuudessaan äärettömän tärkeä. Se on tärkeä monenlaiselle ihmiselle, isolle ja pienelle, nuorelle ja vanhemmalle. Isoille ihmisille Dumplin tuo hyväksyntää omaa vartaloa kohtaan: kyllä me isommatkin voimme olla onnellisia. Onnellisuuden voi toki määritellä niin monella tapaa, mutta Dumplin kertoo sen että onnellisuus voi lihavallekin tulla perinteisemmässäkin muodossa: komea mies voi rakastua myös lihavaan. Tämä on varmasti tärkeä asia ennen kaikkea nuorelle, isokokoiselle tytölle joka kirjaa lukee, sellaiselle joka haparoi oman tiensä kanssa ja on surullinen omassa vartalossaan. Kaipaa hyväksyntää. Tällaiselle lukijalle Julie Murphy on kirjoittanut todella tärkeän kirjan.

Normaalivartaloiselle lukijallekin Dumplin on tärkeä, niin kuin jokaiselle muullekin. Julie Murphy ei itsekään ole mikään pieni nainen, joten oikeasti tietää mistä kirjoittaa. Hän on saanut Williin oikean tunteen, hän on saanut hänelle juuri oikeanlaiset ajatukset, saanut hänet sanomaan juuri oikeat sanat. Juuri siksi kaikkien tulisi lukea Dumplin: se kertoo siitä, millaista on olla pyöreä. Millaista on olla iso, vahva nainen. Lukekaa tämä!