Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma - Kamera käy

Saimi ja Selma - Kamera käy
Tuija Lehtinen
288 s. 
2016
Otava









Ostettu


Tänään alkaa valtakunnallinen dekkariviikko, jota juhlistetaan myös Lukutoukan kulttuuriblogissa. Itse asiassa olen tällä hetkellä lukemassa dekkaria josta kirjoitan toivottavasti jo huomenna Lukutoukkaan, mutta palataan siihen sitten huomenna. Hyviä dekkareita siis luvassa niin täällä kuin Suomi lukee -sivullakin, kannattaa pysyä kuulolla. Muutenkin kannattaa tarkkailla kirjablogistaniaa, sillä olen kuulostellut että dekkareista kirjoitetaan paljon tällä viikolla.

Tänään kuitenkin jotain muuta kuin dekkareita. Ostin Kirjan ja ruusun päivänä Tuija Lehtisen uuden Salmi ja Selma -kirjan, taas tällaisen takuuvarman kirjaostoksen, josta pidän varmasti. Olen pitänyt todella kovasti edellisistä Saimi ja Selma -kirjoista, eikä Lehtinen pettänyt nytkään. Saimi ja Selma ovat kasvaneet ja muuttuneet aina vain mielenkiintoisemmiksi ja kiehtovammiksi tyypeiksi.

Sarjan kolmannessa osassa Saimin ja Selman erilaisuus aina vain korostuu. Kahdessa edellisessä osassa on tullut selväksi, että Selma on tyttömäinen tyttö, kun taas Saimi on enemmän menevä ja poikamainen. Kamera käy kertookin siitä, kuinka Selma ja hänen cheerleader ryhmänsä keksii lähteä mukana kilpailuun jossa palkintona on päästä mukaan teini-idoli Danielin musiikkivideolle. Selma ja hänen ystävänsä fanittavat Danielia, kun taas Saimi ei voisi pojasta vähempää piitata. Vaikka Kamera käy keskittyykin osaltaan Selman ja cheerleaderien videon kuvaamiseen, on Saimillakin kirjassa oma, mukava roolinsa.

Minulle on sarjan alusta asti ollut selvää, että pidän enemmän Saimista. Hän on reippaampi ja reilumpi, ja vaikkei Selmakaan ole kuten luokan prinsessa Lilli, on hänessä jotain niin tyttömäistä että Saimi saa minulta enemmän sympatiaa. Kumpikin siskoksista on kuitenkin kivalta ja sympaattiselta vaikuttava tyyppi, joten sarjaa seuraa mielellään. Tuija Lehtisen nuortenkirjojen vahvuutena onkin ennen kaikkea se, että hänen luomansa hahmot ovat erilaisia - tyyppejä, joista jokainen löytää oman suosikkinsa. Esimerkiksi Laura -sarjassa keskeisissä rooleissa olivat Laura ja Jenna, kaksi aivan erilaista tyttöä. Mirkka -sarjassa taas siskoksissa oli kolme erilaista tyttöä, kolme erilaista tyttöä, joista Mirkka ja Masa nousivat isoihin rooleihin. Varmasti kaikki minun ikäiseni ovat lukeneet omat Lehtisensä - useammankin sarjan, mutta toivon että myös nuoremmat tytöt löytäisivät Lehtisen kirjat.

Saimi ja Selma -sarjan alussa tytöt olivat vasta menossa yläasteelle, mutta sarjan myötä he ovat luonnollisesti kasvaneet. Kamera käy -kirjassa minulle jäi hieman epäselväksi minkä ikäisiä he tässä kirjassa ovat, mutta selkeästi he ovat henkisestikin vanhempia. Kuten muidenkin Lehtisen sarjojen kanssa, on ollut hauskaa Saimin ja Selmankin kasvua seurata. Siinä missä he olivat sarjan alussa ehkä vielä hieman lapsellisia, ovat he jo nyt teini-ikäisiä. Toivon todella että Tuija Lehtinen jatkaisi sarjan kirjoittamista, sillä sen mukana kasvavat varmasti monet kirjojen lukijat!

Tässä kirjassa Selma saa suuremman roolin kuin Saimi, joten toivon että ehkä kirjan seuraavassa osassa Saimi saisi hieman suuremman roolin. Tietenkään Selmaa ei saa unohtaa, niin kuin ei Lehtinen Saimiakaan tässä kirjassa unohda - mutta jollain tapaa keskittyä hieman enemmän johonkin Saimiin liittyvään asiaan. Selman fanittajia varmasti löytyy nuorista lukijoista paljon, mutta varmasti löytyy niitä poikamaisia ja menevämpiä tyttöjäkin, joiden mieleen Saimi on enemmän. Minä itse asiassa olisin ehkä nuorena pitänyt enemmän Selmasta, sillä olisin ymmärtänyt hänen Danielin ihailunsa ja tyttömäisyytensä, mutta mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän ymmärrän Saimin kaltaisia tyttöjä.

Saimi ja Selma -sarjaan voi hypätä mukaan keskeltäkin. Lehtinen ei juuri palaa takaisin sarjan aiempiin tapahtumiin, vaan kertoo tiiviisti nykyhetkestä. Yläkouluikäiselle tytölle Kamera käy on oikein hyvää luettavaa, sillä uskon sen ikäisen löytävän jommasta kummasta sisaruksesta hyvän samaistumisen kohteen.

Huomenna dekkareiden pariin, hyviä hetkiä murhien parissa!