Susanna Olkinuora
Kuvittanut Julia Jusslin
2016
Mini
Arvostelukappale kustantajalta
Sateesta ja tuulesta huolimatta viikonloppu täällä Joensuussa on mennyt oikein mukavasti. Viikonloppuun on mahtunut hienojen lukukokemusten lisäksi jalkapalloa sekä tänään mukavaa kijapöhinää. Reuna kustantamon Kirjamobiili nimittäin kiertää näin kesällä pitkin Suomea ja tänään oli vuorossa Joensuu - tottahan minäkin menin paikalle katselemaan kirjoja ja tervehtimään tuttuja. Silloin kun Kirjamobiililla kävin, ikävä kyllä satoi, mutta onneksi Kirjamobiiliin pääsi myös sisälle joten pystyimme jutustelemaan suojassa sateelta ja tuulelta. Kirjapöhinä on aina mukavaa, niin tänäänkin!
Olen viime aikoina lukenut parikin hyvää dekkaria, mutta niiden vastapainoksi tarvitsee aina myös jotain ihan muuta. Onneksi hyllystä löytyy esimerkiksi monta kiinnostavaa lastenkirjaa, joista viikonloppuna valitsin Väpä Sorsan, joka esitteli minulle Tyynimetsän asukkaat.
Susanna Olkinuoran kirjoittama ja Julia Jusslinin kuvittama lastenkirja tosiaan esittelee lukijoille Tyynimetsän eläimet. Metsään mahtuu vaikka ketä, mutta nyt uutena asukkaana lammelle saapuu Väpä Sorsa. Metsän asukkaat ovat kuulleet tarinoita sorsista, siitä että nämä ovat todella ikäviä eläimiä ja pitävät kummaa ääntä - niinpä he eivät ota Väpä Sorsaa vastaan alkuunkaan hyvin. Väpä Sorsasta onneksi muodostuu huumorin pilkahdusten lisäksi opettavainen tarina hyväksymisestä ja kiusaamisesta.
Väpä Sorsa oli yllättävän hyvä lastenkirja. Kuvitus oli persoonallista, ja minun silmiini todella tyylikästä, mutta jäin miettimään miellyttävätkö eläinhahmot jokaisen ihan pienimmän lukijan silmää? Isommat lapset varmasti ymmärtävät Julia Jusslinin hahmot paremmin, ja me aikuiset osaamme eri tavalla nauttia Jusslinin persoonallisesta kynän jäljestä.
Sen sijaan Susanna Olkinuoran tarinasta varmasti nauttii pienempi ja isompi lapsi. Kuten jo aiemmin kirjoitin, tarinassa on mukana mukavasti huumoria, joka ainakin nauratti minua. Kuitenkin siellä tarinan takana on opettavainen ajatus, joka toivottavasti jää pienemmälle lukijalle mieleen itämään. Pidän tämänkaltaisista lastenkirjoista, tarinoista joissa on opettavainen ajatus taustalla, mutta sitä ei kuitenkaan tuoda liian tehokkaasti esiin, ei paasata aiheesta.
Aina lastenkirjaa lukiessani mietin, josko tämä olisi hyvää luettavaa joko kuusi vuotta täyttävälle täditettävälleni, tai vuoden vanhalle kummitytölleni. Tämä kirja meneekin täditettävälleni, herra kohta kuusi veelle, jolle alan pikku hiljaa kootakin syntymäpäivälahjaa. Luulen että hän pitää jo kirjan kuvituksestakin, ja osaa nauttia erikoisemmasta tyylistä.
Kaiken kaikkiaan tulin Väpä Sorsasta todella hyvälle tuulelle - ja se on asia jonka takia luen lastenkirjoja.
Nykyisin markkinoilla tai kaupan hylyiilä on aika vähän uusia lasten kirjoja tämä on hyvä lisä.
VastaaPoistaTunnustan, että mietin myös kuvitusta mutta en olekaan lukenut tätä kirjaa, vain nähnyt kannen :).
VastaaPoistaYllä olevaa kommenttia jäin miettimään myös! Minusta tuntuu, että aika paljonkin lastenkirjojakin kustannetaan, kun laskee kaikki kustantamot... Mutta en tiedä miten hyvin tämä kokonaisuus näkyy kaupassa- suosittelen kirjakaupan kirjahyllyjen kaivelua, sieltä löytyy koko kirjo! Lastenkirjat ovat harvoin esillä niin kuin aikuistenkirjat, eikä niitä ole hirveitä pinoja (jopa yksittäisiä), antaakohan sekin mielikuvan ettei lastenkirjoja kustanneta? :) Mukavaa mietepöhinää minullekin, kiitos siitä :)!
Jatkoa vielä tähän Bleuen mainioon kommenttiin: Ilahduin Kirjan ja Ruusun päivänä, kun kiertelin Aleksanterinkadun Suomalaisessa. Siellä oli nimittäin hyllyssä monia pienempienkin kustantamoiden lasten- ja nuortenkirjoja, joihin en ole muissa kirjakaupoissa törmännyt. Esimerkiksi Rob McCool oli päässyt Suomalaisen valikoimaan (jonkun mainitakseni). Minullakin on tunne, että lastenkirjoja kustannetaan kohtalaisen paljon, mutta ei tietysti samallaisia määriä kuin aikuistenkirjoja. Lisäksi tuntuu, että moni isompien kustantamoiden kustantajista ainakin puhuu lastenkirjojen julkaisemisen tärkeydestä.
Poista