Katri Tapola & Alessandro Pelliccioni: Pelätin ja rastas

Pelätin ja rastas
Katri Tapola
Kuvittanut Alessandro Pelliccioni
2015 
Mirri Creative









Arvostelukappale kustantajalta


Ihastuin Katri Tapolaan kirjailijana jo vuosia sitten. Hänen kirjoittama romaaninsa Kalpeat tytöt oli kirja jota nuorempana luin uudelleen ja uudelleen, aina ihastuen enemmän. Kalpeat tytöt ihastutti myös nyttemmin uudelleen luettuna, ja sen myötä löysin myös Tapolan kirjoittamat lastenkirjat. Edessä on monta hienoa hetkeä näiden pienten kirjojen parissa - Pelätin ja rastas oli vaikuttava aloitus.

Pelätin ja rastas kertoo tarinan maasta, jossa oli kaikkea tarpeeksi kaikille. Mummoille, lapsille, linnuille ja lampaille. Kaikki olivat onnellisia, kunnes maa sai uuden omistajan. Omistajan, joka pystytti pelättimen ajamaan kaikki vieraat pois, etenkin linnut. Kaikki ei mennytkään maan omistajan tahdon mukaan, sillä linnut ovat vapaita. Vapaita kuljettamaan nokassaan siemeniä, jotka itävät maassa.

Pelätin ja rastas on todella syvällinen pieni kirja lapsille, jonka avulla on helppo aloittaa keskustelu vaikeista aiheista. Sodasta ja erilaisuudesta, kodin menetyksestä ja vapaudesta ei välttämätä ole helppoa puhua lasten kanssa, mutta Katri Tapola antaa hyvän väylän vaikeisiinkin keskusteluihin. Tapola kirjoittaa kauniisti - aivan yhtä kauniisti hän kirjoittaa aikuisillekin -, ja hän on piilottanut kirjaan niin tavattoman suuria asioita että aikuinenkin lukija joutuu miettimään kerran jos toisenkin kirjailijan sanoja.

Mitä useamman Tapolan lastenkirjan luen, sitä enemmän häneen olen myös lastenkirjailijana ihastunut. Hän ei kirjoita lapsen kielellä, vaan hän kirjoittaa lapselle kuten aikuisellekin: kauniisti ja syvällisesti, kuitenkin niin että lapsikin varmasti hänen sanansa ymmärtää. Tällaisia kirjoja luen parin vuoden kuluttua niin mielelläni kummitytölleni!

Alessandro Pelliccioni kuvitus tukee hyvin Katri Tapolan tarinaa. Pelliccionin kuvitus ei ole räikeää eikä värikästä, vaan se on omalla tavallaan hyvin kaunista ja kiehtovaa. Yksityiskohdista kuvituksesta kiinnostuvat varmasti niin lapset kuin me aikuisetkin.

Vaikka luin kirjan hävyttömän nopeasti, on Pelätin ja rastas ollut paljon mielessä kansien sulkemisen jälkeen. Voi, Katri Tapola, tällaista lisää!