Stefan Tegenfalk: Pianonvirittäjä

Pianonvirittäjä
Stefan Tegenfalk
Suomentanut Laura Beck
399 s. 
2016
Bazar








Arvostelukappale kustantajalta


Luimme bloggariystävieni Annikan ja Piian kanssa kimppalukuna Stfan Tegenfalkin uuden dekkarin Pianonvirittäjä. Kimppalukeminen on aina hauskaa, ja vielä hauskempaa se on kun kirjaa pääsee lukemaan hyvien ystävien kanssa. Lukiessa voi vaihtaa mielipiteitä kirjasta, ja etenkin dekkarin lukeminen on mukavaa kun voi kysellä arvaavatko muut kuka on syyllinen. Joskus mielipiteet kirjasta menevät hyvinkin paljon ristiin, kuten nyt kävi.

Pianonvirittäjä on itsenäinen kirja Walter Gröhnistä ja Jonna de Bruggesta kertovassa dekkarisarjassa. Kuusitoistavuotiaan tytön ruumis löydetään järven rannalta, Tukholman lähiössä. Murhaaja on peittänyt jälkensä ja jättänyt näkyville vain yhden asian: asian, jonka hän haluaakin poliisin löytävän. Walterin ja Jonnan tutkiessa murhaa sen takaa paljastuu julma koulukiusaaminen, josta nuori pianisti Linnea on kärsinyt kovasti. Viime aikoina Linnea on viimein löytänyt jonkun jolle puhua: pianonvirittäjän joka on kuunnellut häntä. Viimeinkin joku joka kuuntelee! Kokeneinkin rikostutkija joutuu koville, kun joutuu pohtimaan kuka puhuu totta ja kuka valehtelee.


Minä ihastuin Pianonvirittäjään. Vaikka luen paljon dekkareita, en koe silti olevani varsinainen dekkarikettu. Nautin niiden lukemisesta siinä missä minkä tahansa muunkin genren, mutta en voisi lukea pelkkiä dekkareita - niin kuin en voisi lukea "pelkästään" mitään muutakaan kirjallisuuden lajia. Vaihtelu, se on minulle se lukemisen suola ja sokeri. En ota dekkareita hirveän vakavasti, vaan ne ovat minulle omalla tavallaan viihdettä, vähän samalla tavalla kuin chick lit ja muu viihdekirjallisuus. Okei, dekkarit ovat aivan erilaista viihdettä, mutta ehkä joku tajuaa mitä tarkoitan?

Mielipiteemme menivät kovasti ristiin Pianonvirittäjästä. Minä ihastuin tähän dekkariin kovasti, muut eivät niinkään. Ehkä juuri siksi, että tytöt lukevat dekkareita ja muita lajin kirjoja paljon enemmän kuin minä, ja keskittyvätkin genren kirjoissa eri asioihin. Mutta tämähän tunnetusti on rikkaus: kaikki eivät millään pidä samoista kirjoista.

Mikä minua viehätti Pianonvirittäjässä? Koulukiusaaminen on aina kiinnostava aihe, varsinkin kun siinä mennään ihon alle, niin kuin Tegenfalk kirjassa Linnean ihon alle pääsi. Koska minulla on omia kokemuksia aiheesta, niin jotenkin ehkä odotukseni ovat korkeammalla kuin monien muiden: silti Tegenfalk täytti odotukseni, ja minusta tuntui kurjalta Linnean puolesta. Mieskirjailijan sijoittuminen nuoren tytön nahkoihin ei varmasti ole mikään helppo juttu, mutta hyvin on Tegenfalk siinäkin onnistunut, pisteet siitä.

Koska minulle Stefan Tegenfalk ei ole ennestään tuttu kirjailija, enkä ole lukenut edellisiä Walter Gröhnistä ja Jonna de Bruggesta kirjoitettuja kirjoja jäivät he hahmoina hieman etäisiksi. Tegenfalk on tehnyt kyllä työtä tuodakseen varsinkin Jonnan lähemmäksi lukijaa, ja hänet koinkin poliiseista läheisemmäksi. Ehkä joudun siis palamaan Tegenfalkin aiempiin dekkareihin, että tiedän mitä varsinkin Jonnalle on aiemmin tapahtunut?

Pianonvirittäjä tarjoili jännitystä ja etenkin mahtavan loppuhuipennoksen jota jouduin ahmimaan vauhdilla. Dekkarin psykologinen otekin oli todella kiinnostavaa luettavaa, ja siinä missä Tegenfalk pääsi Linnean ihon alle, onnistui se myös käymään minun tunteisiini. Tegenfalk on yksi todistuskappale siitä että kyllä Ruotsissa osataan - tähänkin naapurimaan dekkaristiin kyllä kannattaa tutustua.