Dekkariviikko: Jenny Rogneby: Leona - Kortit on jaettu

Leona - Kortit on jaettu
Jenny Rogneby
Suomentanut Anu Koivunen
381 s. 
2016
Bazar








Arvostelukappale kustantajalta


Vihdoinkin pääsen blogissakin dekkariviikon teemaan. Sukelsin luettavien kirjojen kanssa teemaan jo sunnuntaina, kun otin luettavaksi tämän Jenny Rognebyn jännärin - sen jälkeen olen ehtinyt jo parin muunkin jännärin kimppuun. Mielenkiintoisia kirjoja on tulossa tänne Lukutoukkaan sekä myös Suomi lukee -sivulle, pysykääpä kuulolla!

Mutta sitten tähän Leona - Kortit on jaettu kirjaan. Se on uuden ruotsalaisen dekkarisarjan aloitusosa, ja sanonpa vaan, että on Jenny Rogneby aloittanut sarjansa kerrassaan vahvalla ja vaikuttavalla tavalla. Kortit on jaettu kertoo ennen kaikkea Tukholman poliisin vakavien rikosten osastolla työskentelevästä Leona Lindbergistä, josta löytyy monia tuttuja dekkarisarjan päähenkilön piirteitä. Leonan sosiaaliset taidot eivät ole sieltä kaikkein vahvimmasta päästä, hän on pedantti luonne ja työskentelisi kaikkein mieluiten yksin. Kortit on jaettu kirjassa Leona saa tutkittavakseen omituisen pankkiryöstöjen sarjan, jonka pääroolia näyttelee 7-vuotias, aina verissään oleva pikkutyttö. Jo tämä saisi Leonan pään kivistämään, mutta kun kannoilla vielä roikkuu iltapäivälehden sinnikäs toimittaja, joka kiristää Leonaa painavilla asioilla.

Ruotsalaiset dekkarit ovat usein sellaista takuuvarmaa tavaraa. Toki, kuten jokaisessa genressä ja joka maassa, on omat sudenkuoppansa, eivätkä kaikki ruotsalaiset käännöksetkään voi olla yhtä hyviä. Mutta täytyy sanoa, että toivon todella Leonasta kertovan sarjan saavan jatkoa myös suomeksi - jotenkin kiinnyin heti Leonaan päähenkilönä ja kiinnyin myös Jenny Rognebyyn dekkaristina.

Vaikka Leonassa on monia seikkoja jotka ovat tuttuja useammasta dekkarisarjan päähenkilöstä, löytyy hänestä kuitenkin monta sellaista säröä jotka ovat luotu ihan vain henkilökohtaisesti häntä varten. Leonasta löytyy siis ainutlaatuisuutta ja persoonaa, juuri sellaista mitä kaipaan ihmiseltä. Kirjan päähenkilöltä, ja myös ihmiseltä elävässä elämässä. Monesti, vaikka kirjan tai sarjan päähenkilö vetoaa minuun, ei se välttämättä ota omakseen tällä tavalla - Leonassa nyt sattui olemaan vain jokin sellainen vetovoima joka oli tehty juuri minua varten.

Ihastuin siihen, kuinka omalla tavallaan kevyt Kortit on jaettu oli. Sillä vaikka dekkarit omalla tavallaan ovat viihdekirjallisuutta, niin kaikki dekkarit eivät ole samalla tavalla kevyitä, mystisellä tavalla viihdyttäviä, kuin tämä Jenny Rognebyn kirja oli. Ehkä se johtui juonellisista koukuista ja Anu Koivusen kerrassaan todella hyvin toimivasta käännöksestä - Kortit on jaettu oli kerrassaan ahmittava dekkari.

Kaikkein syviten mieleeni painui tässä kirjassa siis päähenkilö - joka lienee todella hyvä asia jatkoa ajatellen. Sillä minä jo innolla ajattelen sitä, mitä Leonalle jatkossa tapahtuu, ja toivon että sarjan jatko-osa käännetään pian. Muutenkin Kortit on jaettu jätti mieleen sangen positiivisen vireen, sillä kirjassa riitti vauhtia ja omanlaistaan persoonallisuutta - valitettavan monessa, muuten hyvässä dekkarissa, on sangen samankaltainen juoni. Jenny Rogneby oli löytänyt juoneen omanlaisiaan koukkuja, josta pidin kovasti. 

Aloitin oman dekkariviikkoni lukemalla Leonasta. Pyrin lukemaan koko viikon dekkareita, jos en saa yliannostusta. Kortit on jaettu oli viikolle todella hyvä aloitus, sillä innostun aina jotenkin enemmän kun tutustun uuteen kirjailijaan ja uuteen kiinnostavaan dekkarihahmoon. Leonaan ehdottomasti kannattaa tutustua!