perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kun kiusaaminen koskee.

VAROITUS: JOS OLET MENOSSA KATSOMAAN JOENSUUN KAUPUNGINTEATTERIN NÄYTELMÄÄ MEGANIN TARINA, ÄLÄ LUE PIDEMMÄLLE. TEKSTINI SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA.

Sentenced soi. Kyyneleet eivät ole ehkä kovinkaan kaukana, sydämeeni koskee hieman. Mutta minulla on hyvä syy. Tulin juuri kotiin, vietin parituntisen Joensuun kaupunginteatterilla katsoen Joensuun kaupunginteatterin sekä nuorisoteatteri Sataman yhteistyössä tehtyä näytelmää Meganin tarina. Kun päätin mennä katsomaan näytelmää, en voinut tietää mitä on tulossa. 

Meganin tarina kertoo 14-vuotiaasta Meganista. Megan riitelee rajusti parhaan ystävänsä Bean kanssa, ja pian sen jälkeen hän saa vanhempansa houkuteltua siihen, että Megan saa avata My Spaceen tilin. Megan laittaa tuohon nettipalveluun kuviaan, ja pian häntä pyytää siellä ystäväksi tuntematon poika, Josh. Megan ihastuu heti. 

Kaikki ei menekään kuin unissa ja unelmissa. Kun Megan on ihastunut, jopa omien sanojensa mukaan rakastunut, Joshiin netin välityksellä, lähettänyt tälle jopa alastonkuvansa, poika yhtäkkiä haistattaa Meganille pitkät ja sanoo että maailma olisi parempi paikka ilman Megania. Ja Meganin My Space täyttyy vihaviesteistä.

Megan hirttäytyy.

Niin, unohdinko sanoa että Joshin profiilin takana olivat Bea ja tämän äiti, eikä poikaa oikeasti ollut olemassakaan?

Maailma on hirvittävä paikka aina välillä. Aivan kauhea. Minä itkin kuin vuolas puro katsoessani näytelmää. Samalla sydämessäni tuntui viha. Niin sanoin kuvaamaton viha. Kaikkia kiusaajia kohtaan, ja ennen kaikkea ajatus siitä, että jossain voi olla niinkin kauhea nuoren tytön äiti, että lähtee tuollaiseen projektiin mukaan. Sillä vaikka näytelmä ei tositapahtumiin perustukaan, niin uskon että tällaisia tapahtumia maailmaan mahtuu. 

Teatteri Sataman nuoret näyttelijät ovat loistavia. Hämmästyin miten lahjakkaita nuoria Joensuussa onkaan. Tietenkin Joensuun kaupunginteatterin näyttelijät ovat aina hyviä, varsinkin Meganin isänä loistanut Olli-Kalle Heimo oli mahtava. Hän on aina. Mutta Megania näytellyt nuori nainen (jonka nimeä en nyt muista) teki loistavan roolisuorituksen.

Minä olin kiusattu. Viidennestä luokasta aina yhdeksänteen luokkaan saakka. Olin kiusattu kokoni (niin, minkäs muunkaan), takia, ja se osaltaan aiheutti monta vuotta kestäneen syömishäiriön. Jouduin vaihtamaan kouluakin kiusaamisen takia, ja kärsin siitä, miten kärsinkään. Jopa niin sanotut kaverini kiusasivat minua. Yläaste aikana ainoa hyvä ystäväni asui monen sadan kilometrin päässä, ja arvatkaa vain miten kipeää teki, kun silloin ei vielä eletty netti aikaakaan. 

Väitänkö että kiusaaminen johtaa mielenterveysongelmiin? Iso kyllä. En tiedä ainoatakaan tapausta, jossa kiusaamisella ei olisi ollut minkäänlaista vaikutusta. Minuun se vaikutti paljon enemmän kuin joihinkin toisiin, mutta kuten olen monesti sanonut - Minä olenkin hieman liian herkkä tähän maailmaan. 

Nettikiusaamisen uhriksi en ole koskaan joutunut. Nuorena, kun kärsin kiusaamisesta pahemmin, ei vielä ollut facebookia, eikä oikein muutenkaan internet ollut niin yleinen asia kuin nykypäivänä. Toki vieläkin tuolla erilaisissa palveluissa seikkaillessani saattaa tulla jotain sanomista koostani, mutta pienet kommentit sivuutan olankohautuksella. Pahempaan en ole ikinä joutunut. 

Tiedän että vakituiset lukijani ovat viisaita ihmisiä. Te ette kiusaa. Olkaa ylpeitä siitä, ja pitäkää siitä kiinni. Tiedän että olen sanonut tämän ennenkin, mutta nyt, vanhan vihabiisini, Sentencedin Excuse me while I'll kill myselfin pauhatessa taustalla, sanon tämän taas kerran. Teille, bloggariystäväni: kiitos että olette hyväksyneet minut joukkoonne juuri tällaisena kuin olen. 

Teille, jotka eksytte blogiini, ehkä aiheen perusteella, tai muuten. Jos kiusaat, en voi muuta sanoa kuin, mene itseesi ja lopeta. Jos sinua kiusataan, puhu jollekin. Pura itseäsi. Hae apua. Kirjoita vaikka minulle jos et muuta keksi. :) 

Anteeksi että purkauduin. Tuntui vain että oli sen paikka. 

44 kommenttia:

  1. Kiusaaminen on kauheaa ja se jättää kiusattuun arvet, arpien syvyys vain riippuu kiusatun herkkyydestä. Minulle on sanottu, että ei minun pitäisi enää välittää siitä, mitä tapahtui vuosia sitten, mutta sellainen on helpommin sanottu kuin tehty. Tietenkään kaikki ei ole enää tuoreena pinnalla, mutta kyllä kiusaaminen vaikuttaa edelleenkin itsevarmuuteeni ja -tuntooni. On helppo ajatella, mitä ihmiset minussa näkevät nykyäänkään, koska (suurin osa) koulukavereistakaan ei nähnyt ainakaan mitään hyvää, vaikka en tehnytkään mitään väärää. I feel you. Onneksi selvisit ja onneksi sinulla on nykyään välittäviä ihmisiä ympärilläsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaaminen on kauheaa. Minuun se jätti syvät arvet, koska olen tavattoman herkkä. En pystyisi vieläkään kohtaamaan kiusaajiani neutraalisti, en pystyisi unohtamaan minkä painajaisen he minulle koulusta tekivät.

      Minä olen kuullut, Annami, nuo sanat myös moneen kertaan. Se on typerää, niin typerää! Eiväthän ne tapahtumat eilen olleet, mutta joskus siltä tuntuu. Niin selvänä ne läikkyvät mielessä.

      Minunkin itsetuntooni ja varmuuteeni on kiusaaminen vaikuttanut. Se osaltaan aiheutti bulimian, jonka kanssa painiskelin yli kolmetoista vuotta. :'(

      Onneksi olemme molemmat selvinneet. <3

      Poista
    2. Kiusaaminen vielä tapahtuu silloin, kun minäkuvan pohja muotoutuu, joten kyllähän se vaikuttaa, kun perustassa on säröjä. Tavallaan epäilen, että en olisi ollut niin helppo kohde, jollen olisi näyttänyt, että kiusaaminen sattuu. Niin julmalta kuin se kuulostaakin, niin arvelen, että kiusaajani saivat vain virtaa kiusaamiselleen siitä, että aloin monta kertaa itkeä koulussa. Ysiluokalla kerran rohkaistuin (tiesin siinä vaiheessa, että lähden peruskoulun jälkeen muualle, joten se varmaan vaikutti) ja sanoin yhdelle suunaukojalle äidinkielen tunnilla, voisiko hän kerrankin pitää suunsa kiinni. Hän ei enää peruskoulun viimeisten kuukausien aikana sanonut minulle mitään pahaa. En tiedä, olisiko tuo toiminut muihinkin (ehkäpä ei).

      Poista
    3. Totta, kiusaajat vaan tuntuvat jollakin sairaalla tavalla saavan siitä enemmän virtaa, että kiusattava on heikko. En muista itkinkö koulussa, mutta itkin kotona sitäkin enemmän. Ja lintsasin! En olisi millään halunnut mennä kouluun. :(

      Mutta hienoa, että olet edes kerran sanonut kiusaajalle vastaan ja sillä on ollut seuraus. <3

      Poista
  2. Kiusaamista on liikaa, ihan liikaa. Ihan mistä tahansa aiheesta kieroutunut mieli löytää kiusaamisen aihetta. Se on kammottavaa.

    Itse mietin tätä aihetta aika paljon, koska olen kuitenkin koulussa töissä ja virkavelvollisuuteni on puuttua kiusaamiseen, jos sellaista havaitsen. Mutta sehän se ahdistaakin: tuntuu, että niin paljon tehdään opettajien selän takana. Kaikkea ei voi millään huomata. Minulle yksi oppilas syksyllä kertoi, että häntä kiusataan. Asia selvitettiin ja tilanne on parantunut – mutta ilman hänen omaa rohkeuttaan ottaa asia esiin en olisi koskaan saanut siitä tietää, sillä kiusaaminen tapahtui vapaa-ajalla.

    Minustakin on ehdottoman tärkeää, että kiusattu saisi puhuttua jollekin. Edes yhdelle ihmiselle.

    Sinä olet ollut ja olet rohkea. Pidä siitä kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulussa työskennellessä sitä varmasti kiinnittää kiusaamiseen huomiota paljon. Tai ainakin toivon että kaikki opettajat kiinnittäisivät asiaan paljon huomiota, ja puuttuisivat siihen niin kuin sinä olet tehnyt. Valitettavasti minun kouluaikonani näin ei ollut, vaan se olin minä joka jouduin vaihtamaan koulua. :(

      Kiusatun pitäisi saada puhua. Keksiä joku jolle puhua, se olisi korvaamattoman tärkeää. Se voi olla kuka vain, joka välittää.

      Pidän. Olen tullut rohkeammaksi vasta parin viime vuoden aikana, ja tuntuu että rohkeuteni kasvaa koko ajan. Se on hyvä tunne.

      Poista
    2. Kiusaamiseen puuttuminen lienee aika vaikeaa, koska taitava kiusaaja osaa naamioida tekosensa niin, että hän itse näyttää olevan hyvällä asialla ja kiusattu se ongelmatapaus.

      Poista
    3. Eihän se helppoa ole, mutta kyllä sen haukkumisen kuulee melkeinpä kuka tahansa.

      Poista
  3. Olet oikealla asialla. Kiusaaminen on aina väärin. Olen ihmetellyt pitkään ihmisiä, jotka kiusaavat viattomia uhreja.
    (Kiusaamista vastaan sen sijaan on minusta luvallista ja suotavaa puolustautua, sillä minusta kiusaaminen ei lopu itsestään, se voi siirtyä toisiin, mutta ei koskaan lopu, niin surullista kuin se onkin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ihmetellyt kauan, miksi ihmeessä kiusataan. Mitä kukaan siitä saa? Kiusaa viatonta, todennäköisesti heikompaa ja herkempää ihmistä. :(

      Kiusaajalle pitäisi uskaltaa sanoa jotain takaisin. Ei välttämättä yhtä pahasti kuin kiusaaja itse, mutta jotain. Itse en aikoinaan uskaltanut. Enkä kyllä oikein uskalla vieläkään, jos vaikka perääni jotain huudetaan kadulla. Niinkin on käynyt. :(

      Poista
  4. Hyvin kirjoitettu Krista. Itku silmässä luin tätä. Hyvä analyysi näytelmästä, joka on todella hyvä ja lisäksi tuo oma avautumisesi on aivan upea. Hienoa Krista! Olen ylpeä sinusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana äiti. <3

      (tuo oli tosiaan äitini kirjoittama, en ollut itse kehunut itseäni estottomasti. :) )

      Poista
  5. Kiusaaminen pois, niin maailma on paljon parempi paikka elää. Jo lapset osaavat olla niin julmia toisilleen, että voi melkein koputtaa puuta, kun aikuisuuden kynnykselle selviää (vaikka onhan sitä kiusaamista työpaikoillakin). Jo se, että kirjoitat tästä täällä, osoittaa että sinussa on voimaa enemmän kuin kiusaajissa. Rohkeutta olla oma itsensä vahingoittamatta muita - siitä tunnistaa hienon ihmisen. Tätä blogia taitaa kirjoittaa eräs sellainen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika. Iso kiitos kauniista sanoista, juuri tällaisten kommenttien takia sitä kirjoittaa aina välillä avautumisbloggauksia. <3

      Mutta totta. Kiusaaminen pois, niin maailma olisi parempi paikka elää.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Itsellesi: <3

      P.S. Pelon kirja on nyt minulla, se voisi olla matkalla sinulle kunhan tapaamme :)

      Poista
  7. Olet rohkea, Krista! Hyvä, että kirjoitat tärkeästä aiheesta! Siitä on varmasti apua heille, joilla ei ole voimia puolustautua ja jotka tuntevat olevansa yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todella että tästä on apua, jos tekstiäni eksyy lukemaan joku, jota kiusataan. Ehkä hän saisi voimaa mennä puhumaan asiasta jollekin.

      Poista
  8. <3 Kirjoititit hyvin ja rehellisesti, tekstisi kosketti. Kiusaaminen jättää syvät jäljet, oli se sitten lievää tai rankkaa. Itse en tiedä, uskaltaisinko katsoa tätä näytelmää, mutta on tärkeää että tämä on tehty. Joensuun kaupunginteatteri <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaaminen jättää tosiaan syvät jäljet aina. Minulla ei onneksi kiusaaminen ollut kovinkaan fyysistä, mutta psyykkinen kiusaaminen voikin joskus olla paljon pahempaa.

      En tiennyt teatteriin mennessäni että näytelmä on näin rankka. Enkä tiennyt joutuvani itkemään niin paljon. Mutta Joensuun kaupunginteatteri, <3. Ihana asia!

      Poista
  9. Tärkeästä aiheesta kirjoitit. Sydämiä ja halauksia, Krista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Sydämiä ja halauksia sinullekin. <3

      Poista
  10. Huh, tuli ihan huono olo tätä lukiessa. Meganin kohtalo ja sinun kokemuksesi. Maailma on kyllä julma paikka.

    Minua kiusattiin koulussa. En tiedä mistä se johtui. Ehkä ujoudestani? Ehkä olin hyvä kohde? Ei niitä ollut kuin pari poikaa, mutta sain kuitenkin osani. Pahemman osan kuitenkin sai luokkakaverini, joka oli vaihtanut koulua meidän kouluun kiusaamisen takia ja sitten sama kohtalo osui hänen kohdalleen. Hyvä kohde hänkin. Hiljainen, ujo ja vähän erilainen.

    Onneksi minulla on ollut aina niin hyvä tukiverkko ja vahva luonne, että itse en kiusaamisestani ollut juuri moksiskaan. Tajusin, että kiusaajani ovat idiootteja, enkä sitten jaksanut oikein piitata heistä. Eikä sitä kauaa jatkunutkaan. Eivät kai jaksaneet, sillä vaikka olin hiljainen, niin minusta ei sitten varmaan saanut tarpeeksi irti.

    Mutta kaikki eivät voi olla yhtä vahvoja. Eikä tarvitse ollakaan. Maailman tarvitsisi olla parempi paikka ja ihmisten kivempia, ei kovempia.

    Halaus sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaaminen tekee maailmasta pahemman. Ja se on pahaa, että kiusaaminen ei jää aina ainoastaan kouluihin, vaan jatkuu työpaikoillekin. Jotkut eivät sitten aikuistu ikinä! :(

      Minuakaan eivät nykyään enää pienet huutelut hetkauta, mutta luulen että jos joutuisin kestämään koko ajan kiusaamista, alkaisin kyllä murentua.

      Halaukset sinullekin. <3

      Poista
  11. Huh, kuulostaa melko hurjalta esitykseltä, mutta aihe on tärkeä. Tuli mieleeni, että tuon näytelmän voisivat ne kiusaajat mennä katsomaan. Jospa se vaikka herättelisi huomaamaan, että ihmisillä on tunteet ja kiusaamisella voi olla kamalat seuraukset. Katsoisivat peiliin ja miettisivät, miten noloja ja typeriä ovat!

    Sinä olet, Krista, rohkea kun nostit tämän aiheen esille sekä esityksen että omien kokemustesi myötä <3 Minuakin kiusattiin koulussa (yläasteen ajan) lähinnä puhevikani ja ulkonäköni (olin mm. vitun ruma buldog, kummitus ja levyperse) takia. Kyllä se silloin herkässä iässä vaikuttaa aika paljonkin minäkuvaan, kun kiusaaminen on jatkuvaa ja koko koulunkäynti menee puihin sen takia.

    Nyt noista on jo niin kauan aikaa, ettei niiden muistelu enää säväytä. Mutta jos näen kiusaamista, niin alkaa todella suututtaa. Halaus, olet ihana Kristalli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todella että esitystä olisivat käyneet katsomassa monet koululuokat, ja siellä olisi ollut yleisössä niin kiusattuja kuin kiusaajiakin. Paikallahan oli myös Mannerheimin lastensuojeluliiton työntekijät, joiden kanssa sai mennä puhumaan väliajalla ja esityksen jälkeen, joka oli mielestäni hyvä idea. Itsekin kävin muutaman sanasen heidän kanssaan vaihtamassa, vaikka aihe ei akuutti olekaan.

      Herkässä iässä se ennenkaikkea vaikuttaa. Minun osaltani onneksi ammattikoulu oli erilaista aikaa, kaikki meni silloin hyvin, ja minulla oli ystäviä. Ei tosin sellaisia ystäviä jotka olisivat kestäneet minun ongelmani... mutta jonkinlaisia.

      Minuakin alkaa suututtaa jos näen kiusaamista. Todella. Sinäkin olet ihana, Elegia. <3

      Poista
  12. Voih, luulin jo kommentoineeni mutta se näemmä hävisi. Siis kiitos Krista upeasta ja rehellisestä kirjoituksesta! On toisaalta mukava lukea noin voimakkaasta teatteriesityksestä ja toisaalta kamalaa, että kiusaamista on niin paljon.

    Itsekin siihen tosiaan joutuu töissä puuttumaan ja sitä näkemään, mutta pahoin pelkään että suurin osa siitä tosiaan tapahtuu näkymättömissä niin ettei asiaan osaa puuttua. Surettaa.

    Kiitos. Ja iso halaus, olet super!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja oi, tämä menisi myös Tikkurilan teatterissa. Ehtisinköhän..

      Poista
    2. Kiusaaminen tosiaan tapahtuu pitkälti opettajilta näkymättömissä, tosin ala-asteella ollessani se oli läsnä ihan joka paikassa, eikä opettajamme välittänyt yhtään. Se vasta surettaakin.

      Voi, yritä mennä katsomaan tämä, vaikka tiedätkin juonen! Tämä oli hieno näytelmä!

      Poista
  13. Kiusaaminen on syvältä. Hienoa, että nuoret ovat olleet tekemässä näytelmää myös, toivottavasti monet näkevät sen. Myös kouluissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan hienoa että nuoret ovat olleet mukana näytelmän teossa. Ja toivon todella että koululuokat nimenomaan menisivät tuota näytelmää katsomaan.

      Poista
  14. Halaus sinulle, rohkea, upea nainen.

    VastaaPoista
  15. Ihana ja koskettava kirjoitus, Krista.

    Olet selviytyjä.

    Terveisin Unna

    VastaaPoista
  16. I <3 You. Lämpimiä ajatuksia lähetän, sieviin paketteihin käärittyinä, terveisin blogiystävä. =D

    VastaaPoista
  17. Tuli niin surullinen mieli tästä ja kokemastasi :( Kiusaaminen on suoraan sanottuna kuvottavaa ja se pitäisi saada kokonaan loppumaan. Kiusaajat itse ovat niin huono itsetuntoisia, että heidän täytyy polkea muita maahan tunteakseen itsensä paremmaksi ja ylempiarvoiseksi. Kiusatussa ei ole mitään vikaa, kiusaajassa on. Sinussa ei todellakaan ole mitään vikaa! Vaikutat niin ihanalta ja energiseltä ihmiseltä! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nina Mari! <3

      Olen ihan samaa mieltä, kiusaajilla itsellään on huono itsetunto ja pitää nostattaa sitä kiusaamalla muita. Hirvittävää. Onneksi voin itse todeta puhtain mielin, etten ole ainakaan tarkoituksella ikinä kiusannut ketään.

      Nykyisin periaatteeni on että kaikkia ei tarvitse toki rakastaa, tai edes pitää, mutta jos ei jostain ihmisestä pidä niin ei sitä tarvitse mennä sille sanomaan. :)

      Poista
  18. Kiitos avoimesta ja rehellisestä tekstistä, Krista.

    VastaaPoista
  19. Krista, kirjoituksistasi välittyy aina energisyys, positiivisuus ja lämminsydämisyys. On suuri vääryys, että kiusaajat yrittävät omaa itsetuntoaan pönkittääkseen haavoittaa muita. Tällaisia tilanteita valitettavasti on myös ihan aikuistenkin keskuudessa, kun yhden pikkumaisuus ja manipulointi pilaa koko työpaikan ilmapiirin. Mietin joskus, että ovatko nämä ihmiset oikeasti onnellisia. Herkkyyttäkin tarvitaan maailmassa, ja on ikävää, miten sitä yritetään kitkeä ihmisistä pois. Onneksi sinä kuitenkin selvisit, vaikka liian moni ei siihen pysty. Olet hieno ihminen, Krista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, uskon kyllä että kiusaamista on myös työpaikoilla, aikuisten keskuudessa. Ihan hirvittävää, että aikuiset ihmisetkin viitsivät pahoittaa toisten mieltä sillä tavalla! Minun mielestäni kiusaaja ei voi koskaan olla ainakaan täysin onnellinen, jotain hänen elämästään täytyy puuttua.

      Minä selvisin, olen onnellinen siitä. Ja nyt olen koko ajan vahvempi. Kiitos Suvi kauniista sanoistasi. <3

      Poista
  20. Voi Krista, sinä olet uskomattoman vahva ja upea, todellinen selviytyjä <3 Kuinka moni kiusattu ei uskalla avata suutaan, vaan hiljenee lannistuneena, ehkä lopullisesti kuten Meganin tapauksessa... Kiitos, että uskallat puhua rankasta aiheesta! Lämmin halaus sinulle!

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!