Musta, mustempi, Saasta.

Saasta
Marko Leino
514 s. 
2013
Teos












Ostin Saastan omaan kirjahyllyyni joskus viime syksynä, muistaakseni. Ostin sen siksi, että rakkaat bloggariystäväni Annika K ja Elegia olivat ylistäneet kirjaa, sen ihanaa kamaluutta. Ja minähän uskoin heti, ja lähdin kirjakauppaan. Nyt vasta poimin kirjan käsiini hyllystä. Nyt tuntui siltä.

Saasta on tarina ihmiskaupasta, ja lasten hyväksikäytöstä. Se on tarina, Annikan sanoin, lihanhimosta. Se kertoo pariskunnasta, Mikosta ja Tiinasta, jonka tytär Saana on kuollut. Mikko ei hyväksy Saanan kuolemaa, ja lähteekin tutkimaan nuorten tyttöjen kuolemia ja katoamisia.

Tarinassa on myös Narri ja Kuningas - kuningas jää vieraammaksi, Narri pyrkii niljakkuudellaan lukijan sisälle. Ketä nämä kaksi oikein ovat, ja mitä he ovat toisilleen?

Niin. Unohtamatta Anzalikaa, tämän koko sirkuksen uhria.

Voi hyvänen aika, taas sai kirjan kanssa itkeä. Tämä kirja, tämä vain painuu niin syvälle lukijaansa, ottaa omakseen, ei tätä voi sivuuttaa kädenheilautuksella. Ei voi lukea vain läpi. Täytyy eläytyä, niin kovin, että itsekin on likainen, suorastaan saastainen.

Minut ainakin valtasi lukiessa tunne "Miksi luen tällaista? Miksi tämä kiinnostaa?" Mutta ehkä juuri siksi, että kirja on yksinkertaisesti niin hirvittävästä aiheesta, että se täytyy lukea. Että halusin tietää, mitä Leino on saanut aiheesta kerrottua. Miten syvälle hän on aiheessa päässyt.

Ja onhan Leino päässyt syvälle. Jopa inhottavan syvälle. Hän osaa kuvata niin valtavan hyvin näitä kammottavia asioita, että pienen lukijan päätä huimaa.

Kirjahan oli paksu, yli 500 sivua. Silti se oli nopealukuinen, vaikka aihe oli äärimmäisen raskas, oli teksti sujuvaa ja erittäin hyvin kerrottua. Häiritsi minua yksi asia - ymmärrän toki että kertojan muuttuessa voi muuttua kerrontamuotokin, mutta miksi se muuttuu välillä vaikka kyseessä onkin sama kertoja? Se jäi hieman häiritsemään, mutta pääsihän siinä aina perille että kuka kertoo ja mitä.

Ja nyt minä kirjoitin sekavasti. Ehkäpä saatte selvää (tai sitten ette).

En suosittele kirjaal läheskään kaikille. En suosittele kaikkein herkimmille, ainakaan. Mutta te, jotka ette vähästä säikähdä, ja pidätte jännityksestä, lukekaa tämä. Oli herkkua.

★★★★½