Kun kirjabloggari kirjaan rakastui.

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Riikka Pulkkinen

174 s. 

2014

Otava

Noniin. Blogissani on ollut hiljaista tavallista pidempään, ja en syytä siitä sitä, että olisin ollut laiska lukija, tai että olisin lukenut huonoja kirjoja, vaan yksinkertaisesti sitä, että olen ollut laiska bloggaaja! Anteeksi lukijani, anteeksi, näinkin näköjään käy joskus. Nyt kuitenkin luin niin herkullisen kirjan, että postauksen tekeminen oli väistämätöntä, ja ajatuskin innosti kovasti. 

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, no se kertoo Iiris Lempivaarasta. Iiriksestä, jonka elämässä on ollut kolme alkua. Ja tämä kirja kertoo siitä viimeisimmästä, siitä kun Iiriksen pitkäaikainen ihmissuhde, Aleksi, jättää Iiriksen. Siinä on alkua kerrakseen, onhan heillä takanaan seitsemän vuoden suhde. Onneksi on ystävät, kengät, suklaa sekä naapurin vanharouva Marja-Leena elämänohjeineen. 

Minä olin hieman tutustunut Iirikseen äänikirjan muodossa, mutta olen hieman huono kuuntelemaan niitä. Melkein aina kuuntelen sängyssä, ja tietenkin nukahdan kesken. Niin siinä vaan käy. Aina. Niinpä päätin haalia kirjan käsiini, ja sainkin sen eräältä Kirjakirppikseltä. Eilen postiluukku viimein kolahti, ja Saastainen luku urakkani keskeytyi, kun päätin hieman pettää Leinon Markoa ja lukea tämän Riikka Pulkkisen uusimman pienen kirjan. 

Ja ah ja voih, jo ensimmäisiltä sivuilta asti olin täysin vietävissä, aivan täysin tämän kirjan pauloissa! Olen ennenkin pitänyt Riikka Pulkkisesta (olen lukenut häneltä kaiken ilmestyneen), mutta tämä oli jotain aivan uskomatonta. Pulkkisen taitava sanankäyttö ja kerronta yhdistettynä yhteen lempigenreeni, chick litiin. Sillä onhan tämä chick litiä, onhan? Sinkkukirjallisuutta, huumoria, kyllä minun mielestäni. 

Yleensä en chick lit kirjoissa pidä keskeisistä hahmoista. Mutta Iirikseen minä ihastuin, hän oli valloittava, kaikessa höpsöydessään, kyllä minä haluaisin olla hänen ystävänsä, ja voinhan minä ollakin, fiktiivisessä maailmassa! Minä ja Iiris voimme olla vaikka parhaat ystävät (joskin hänellä on jo Elina...). 

Minä olen kuullut, että hekin, jotka eivät hömpästä niin perusta, ovat lämmenneet Pulkkisen kirjalle. Ja suosittelen tätä sinullekin, sinulle juuri, jotka et juuri viihdekirjallisuudesta perusta, mutta perustat sen sijaan hyvästä kirjallisuudesta ja kerronnasta. Tämä on erinomainen, ei, vielä parempi, välipalakirja!

Ei vähempää kuin viisi tähteä, enemmänkin voisin antaa. 

★★★★★