Lankesin Langenneisiin.

Langenneet
Michael Katz Krefeld 
Suomentanut Päivi Kivelä
352 s. 
2014
Like








Ennakkokappale


Sain Likeltä ennakkokappaleeksi uutuusdekkarin Langenneet, jota en tosin ehtinyt ennakkoon lukea. Se on jo ilmestynyt kauppoihin, mutta nyt päätin sen ottaa "kevyeksi" pääsiäislukemiseksi, kun parikin bloggariystävääni on sitä ehtinyt kehua. Päinvastaisiakin kommentteja olen kyllä kirjasta kuullut.

Tukholmassa riehuu sarjamurhaaja, joka valitsee uhreikseen prostituoituja. Poliisi on ymmällään murhaajan kanssa, eikä tiedä mitä tehdä. Murhaaja tappaa uhrinsa harvinaisen kuvottavalla tavalla, ja ruumiit ovat löydettävissä. Kuka murhaaja on?

Samaan aikaan Kööpenhaminassa: Thomas Ravnsholdt on sairaslomalla poliisintyöstä, ja kaikki tuntuu menevän enemmän tai vähemmän huonosti. Sairasloman syyt ovat syvemmällä, ja ne selviävät vähitellen, ja Thomas keskittyy lähinnä juomiseen. Saako Thomas, tuttujen kesken Ravn, syytä elää kun vakiobaarin siivooja pyytää häntä tutkimaan minne hänen tyttärensä on kadonnut?

Kerronta tapahtuu monessa aikatasossa, monessa eri vuodessa, ja monen eri kertojan näkökulmasta. Silti kertojat eivätkä ajat pääse sekoittumaan keskenään, ajat on merkitty aina luvun alkaessa, ja luvun alusta tulee hyvin selville kenen kertomana tarinaa sillä hetkellä luetaan.

Minä pidin Langenneista. Tai oikeastaan, voiko tällaisesta kirjasta, missä pääosaa näyttelee ihmiskauppa, sanoa pitävänsä? Minä arvostin tätä kirjaa, sanoisinko näin hienosti. Se oli kerrottu taidolla, ja luin sitä mielelläni.

Luin samaan aikaan Hong Yingin Hyvien kukkien lapset teosta lukupiiriä varten, ja täytyy sanoa, että jos se ei olisi lukupiirikirja, en lukisi sitä loppuun asti. Siksi on yksinkertaisesti ihanaa, että pystyin välillä laskea Hyvien kukkien lapset käsistäni, ja vajota hyvän dekkarin maailmaan.

Ja kuten hyvään dekkariin kuuluukin, minä en taaskaan arvannut tekijää. En ollenkaan. Aivan loppupuolella kirjaa luulin arvaavani tekijän, mutta silloinkaan en arvannut oikein.

Kirsin kirjanurkan Kirsin tämä jätti kylmäksi - hän vetosi siihen että on lukenut koskettavimpia ja riipivämpiä kuvauksia aiheesta. Totta, olen lukenut hänen mainitsemansa Lasi maitoa, kiitos-kirjan, joka oli repivä, ja syvällisemmällä tunteella kuvattu, joten tämä ei saanut ehkä niinkään kovia kylmiä väreitä kuin olisi voinut kuvitella. Esimerkiksi Saasta oli paljon syvällisempi kuin Langenneet, ja se ei todellakaan jättänyt kylmäksi.

Mutta kuten Kirsikin bloggauksessaan kirjoittaa, hän lukee dekkareita viihtyäkseen. Yhdyn Kirsiin tässä, niin minäkin. Luen dekkareita ja hömppää viihteen vuoksi, vaikka toki ne ovat kaksi ääripäätä, ihan suoraan sanoen. Ne ovat nopealukuisia, ja omalla tavallaan kevyitä.

Langenneet oli kuitenkin hyvä dekkari, siitä ei päästä mihinkään.

+ + + +