Muumifani aiheen äärellä.

Blogiini on useammaltakin eri taholta ropissut kutsuja osallistua Muumikirjat ja minä-haasteeseen. Kiitos haastajille, joita en valitettavasti muita tähän hätään muista kuin Annamin. Mutta kiitos, kiitos, kiitos, tämä on mieluisa haaste, johon oli mukava tarttua tällaisena aurinkoisena perjantai aamuna.

Kirjoittelen tätä bloggausta muumimukin äärellä. Vieressäni on Nuuskamuikkusmuki, joka on vielä täynnä kahvia. Nuuskamuikkusmukini kuuluu itseasiassa ystävälleni, mutta se on jotenkin vain jäänyt asustelemaan minun luokseni. Ehkä se on ajatellut saavansa luotani hyvän kodin? Ja ajatellut siinä aivan oikein.

Minä muistan Muumit hyvin lapsuudestani. Varmaankin minulle on luettukin Muumikirjoja, mutta ennenkaikkea muistan tietenkin tv-sarjan. Se on ollut aina sydäntäni lähellä. Hahmot ovat ihastuttavia, ja suomenkieliset ääninäyttelijät mahtavia. Sarja oli kai aika tuore juttu minun ollessani lapsi, ja tykkäsin siitä kuin hullu puurosta. Niin tykkään vieläkin.

Muumijaksot on nyt poistettu Youtubesta. Se on niin väärin! Tykkäsin laittaa Muumit pyörimään ennen nukkumaan menoa, se oli hyvää rauhoitusmateriaalia. Nyt niitä ei enää ole. Voi nyyh. Muumipeikko ja pyrstötähti elokuva taitaa sentään löytyä, sitä joskus katselen ja kuuntelen.

Mutta koska haaste oli varsinaisesti Muumikirjat ja minä, niin kerronpa jotain kirjoistakin. Ne ovat muistini mukaan tulleet varsinaisesti elämääni vasta aikuisemmalla iällä, ja vahvasti ovat tulleetkin. Minulla ne ovat aina tepsivä lääke lukujumiin. Jos ei mikään muu kirja tunnu maittavan, niin eikun muumikirja käteen, ja johan lähtee.

Ne ovat myös ihania piristyksiä lukumaratonille. Jos lukee vaikka raskaampaa kirjallisuutta, niin on ihanaa välillä sukeltaa muumien maailmaan. Se on lempeä ja ystävällinen, unohtamatta syvällisempiä merkityksiä. Uskonkin, että todella harva lapsi voi ymmärtää esimerkiksi Muumipappa ja meri-kirjan todellisen luonteen. Se vain on <3. Yksinkertaisesti.

Muumikirjat siis ovat paitsi ihania, myös syvällisiä. Mitä muuta ne minulle ovat? Lempeitä, tuttuja, turvallisia. Niihin on aina helppo palata. Nyt haluaisinkin haalua käsiini boksin, johon sisältyvät kaikki muumikirjat. Itselläni kun niitä ei ole laisinkaan.

On ihanaa että meillä suomalaisilla on sellainen asia kuin Muumit. Josta voimme olla ylpeitä.

Ketäs minä haastaisinkaan? En ole varma onko teitä haastettu, ystävät, mutta haastanpa teidät silti:

Rakkaudesta kirjoihin blogin ihanainen Annika
Kirjavalas blogin upea Elegia
ja Kingiä, kahvia ja empatiaa blogin mahtava Irene.