Herkullista kotimaista hömppää.

Ilmestyskirjan täti
Anu Holopainen
290 s. 
2014
Myllylahti









Arvostelukappale


Tässä on kirja jota odotin paljon! Heti kun näin Myllylahden tämän kevään kirjat, huomioni herätti Anu Holopaisen ensimmäinen chick lit kirja, Ilmestyskirjan täti. Nyt, viime viikolla se pulpahti painosta, ja keskiviikkona sain sen käsiini. Hetihän se piti luvun alle ottaa.

Airi Kivikko rakastaa miehensä isoa sukua. Itse asiassa, se on ollut yksi syy miksi hän on valinnut juuri Jarmon miehekseen. Hän on ainoa lapsi, eikä sukua juuri muutenkaan ole ympärillä. Jarmon myötä hän on viimein saanut ympärilleen ison suvun - mutta valitettavasti myös Jarmon tädin Liilan.

Airin mielestä Liila on täysi hirviö. Mutta kukaan muu ei tunnu sitä ymmärtävän, vaan sukulaiset tuntuvat pitävän Liilaa hauskana ja ihanana ihmisenä. Ja mitä käy, kun Airi joutuu työskentelemään miehensä tädin kanssa saman katon alla?

Mitä siitä tulee, kun yhdistetään hömppä ja hieman yliluonnollisia piirteitä?

Hyvä siitä tulee. Eihän tämä ihan perinteistä chick litiä ole, ei sinkkukirjallisuutta, mutta hyvää hömppää silti. Yliluonnolliset asiat piristävät suuresti kirjaa, ja etenkin se, ettei missään vaiheessa kirjaa tule varmaa selvyyttä yliluonnollisuuksille.

Mutta niin kuin viihdekirjallisuudessa usein, tämänkin kirjan kanssa kävi niin: inhosin päähenkilöä. Voi hyvänen aika miten inhosinkaan Airia. Hän oli vanhanaikainen ja hienosteleva, niin kuin hän itseään kuvaileekin yhdessä vaiheessa kirjaa. Hienostelevaksi, nimittäin.

Mutta sitten taas, minä ihastuin Liilaan suuresti. Voi, minäkin haluaisin hänen kaltaisensa tädin tai isotädin. Loistotyyppi, kertakaikkiaan, ja siinä oli varmaankin yksi syy miksi niin inhosin Airia. Siis se, että Airi tunsi vastenmielisyyttä (lievästi sanoen) Liilaa kohtaan.

Suku on pahin - se tulee kirjassa selväksi. Vaikka Airi pääasiassa rakastaakin miehensä sukua, niin Liilaa hän silti inhoaa todenteolla. Muitta opetus tulee vasta kirjan lopussa, enkä siitä kerro sen enempää. Mutta ilmiselvä opetus kirjassa on, ja ennen kaikkea ihan viimeiset sivut saivat minut ihastumaan kirjaan todenteolla.

On ihanaa että Suomessa kirjoitetaan hyvää viihdekirjallisuutta. Hyvä, Anu Holopainen, kiinnostuin heti tästä kirjailijasta. Ja tulen varmasti lukemaan myös hänen spefi kirjojaan.

+ + + + ½

Hyvää pääsiäistä teille ihanat lukijani! Nauttikaa olostanne, ja jos aikaa on, ottakaa hyvä kirja käteen ja nauttikaa siitä.