Puuh lääh, pakkolukua, ja mahtavasta Kirjan ja ruusun päivästä.

Hyvien kukkien lapset
Hong Ying
Suomentanut Riina Vuokko
464 s. 
2010 
Ajatuskirjat











Hyvää Kirjan ja ruusun päivän jälkeistä päivää! Eilen ei ollut tarvetta blogata, joten ajattelin nyt Hyvien kukkien lapsien bloggauksen yhteydessä hieman kertoa eilisestä päivästäni.

Minä todella juhlistin tuota päivää eilen: kävin ensin kirjastossa palauttamassa kassillisen kirjoja, ja lähdin kahden kassillisen kanssa. Niin siinä vaan aina käy, en osaa lähteä tyhjin käsin kirjastosta, ja joskus tulee ihan totaaliset överit. Niin kuin nyt. Mutta hyvää luettavaa löytyi, lähinnä panostin nyt eri kulttuureista kertoviin kirjoihin, joita ehkä luetaan ensi syksynä lukupiirissämme. Muutama muukin kirja sieltä tietenkin lähti mukaan.

Sitten, tietenkin piti tuon päivän kunniaksi käydä kirjakaupassakin. En ole parisuhteessa, joten en joutunut ostamaan kenellekään kirjaa (hahaa, sain ostaa vain itselleni). Ostin kaksi kirjaa, Alan Bradleyn Piiraan maku makean sekä Mirja Kuivaniemen Siantappajat. Ja kaupan päällehän tuli vielä tuo Anna-Leena Härkösen Kirjan ja ruusun päivän kirja. Eli aika hyvä saalis.

Mutta ei hyvä päiväni siihen päättynyt: Radio Nova juhlisti Kirjan ja ruusun päivää kilpailulla. Osallistuin eilen aamulla kilpailuun jossa saattoi voittaa lukupiirilleen luettavaa, ja sen jälkeen unohdin autuaasti koko asian. No, iltapäivällä puhelimeni soi, ja siellä soitti Elina (?) Radio Novasta. Hiii! Rupateltiin hetki (suorassa lähetyksessä) lukupiiristämme, ja sitten sain kuulla että olen voittanut lukupiirillemme Lukeville leideille 14 kappaletta Jonas Jonassonin uutta kirjaa! Huippua! Olen vieläkin ihan äimänä tästä onnesta.

Eli minun Kirjan ja ruusun päiväni oli aika huippu. Miten teillä sujui?

Mutta nyt asiaan:

Ensi tiistaina Lukevissa leideissä käsitellään Hong Yinin Hyvien kukkien lapsia. Minulle kirja valitettavasti oli pakkolukua, ja olin niin tavattoman onnellinen kun pääsin viimein eilen loppuun saakka.

Hyvien kukkien lapset on elämänkerta, joka kertoo kirjailijan omasta elämästä, ja tämän äidistä. Kirjan pääjuoni rakentuu äidin hautajaisten ympärille, Ying on saanut puhelinsoitin sisareltaan ja kuullut äitinsä tekevän kuolemaa. Hän matkustaa kotikaupunkiinsa, mutta saapuu liian myöhään hyvästelläkseen äitinsä. Hän pääsee vain osallistumaan hautajaisiin.

Kirjassa kerrotaan toki hautajaisten lisäksi myös perheen tarinaa, sisaruksista, äidistä, ja Yingistä itsestään. Kun Ying saa tietää kirjan kuluessa enemmän äitinsä elämänvaiheista, hän oppii vähitellen enemmän ymmärtämään äitiään, sekä samalla itseään.

Niin, minulle tämä oli pakkolukua. Odotin varmaankin yli puoleenväliin saakka milloin kirja oikein kunnolla alkaa, mutta eihän se missään vaiheessa alkanut. Tapahtumat todella rakentuivat hautajaisten ympärille, ja vaikkakin niissä oli monta mielenkiintoista piirrettä, niin en silti kokenut niitä niin mielenkiintoisiksi että olisin lukenut niistä kirjan verran.

Olihan mukana myös perheen historiaa, mutta rakenteellisesti kirja oli sekava. En oikein läheskään aina saanut selville missä ajassa mennään, enkä oikein aina ollut edes selvillä kenestä sisaresta puhutaan. Sillä kirjassa puhutaan sisaruksista "ensimmäinen sisar, toinen sisar" tyylisesti, ja jossain vaiheessa aina putosin kelkasta, että kukas nyt olikaan kuka, ja kenelle on tapahtunut mitäkin. En tiedä onko tämä sitten Kiinassa yleisempikin tapa.

Koska käsittelemme Lukevissa leideissä naisen asemaa koskevaa kirjallisuutta, oli tämä tietenkin sitä tarkoitusta varten hyvä. Kirja valotti taas hieman enemmän naisen asemaa Kiinassa, josta tosin kertoi mahtavasti edellinen lukupiirikirjamme, Kiinan kadotetut tyttäret.

Oli pakko lukea kaksi kirjaa samaan aikaan kun luin Hyvien kukkien lapsia, että pääsin kirjassa kunnialla loppuun saakka. Nyt olen onnellinen kun saan lukea ihanaa Anni Kytömäen Kultarintaa!

★★