lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kirjamatkalla Afrikassa.

Purppuranpunainen hibiskus
Chimamanda Ngozi-Adichie
Suomentanut Kristiina Savikurki
334 s. 
2010
Otava












Viime viikolla oli taas aika lukea kimpassa. Meillä on aina välillä tapana lukea yhdessä jotakin Anna minun lukea enemmän blogin ihanan Annamin kanssa, pitää kahdestaan niin sanottuja virtuaalisia lukupiirejä. Vink vink, enemmänkin porukkaa tuossa voisi olla, joten jos tunnet halua osallistua lukusessioihin yhteisen kirjan kera, ota yhteyttä.

Adichien kirja Purppuranpunainen hibiskus sijoittuu Afrikkaan, tietenkin. Se kertoo 15-vuotiaasta Kambilista ja hänen perheestään, jotka elävät materiaalisesti rikasta, mutta onnetonta elämää. Kambilin isä on ankara, ja kovasti uskonnollinen, ja alistaa koko perheen varjoonsa. Mies on tosin kunnioitettu kodin ulkopuolella.

Muuttuuko Kambilin elämä kun hänen vapaamielinen Ifeoma tätinsä kutsuu Kambilin ja hänen veljensä Jajan luokseen Nsukkan kaupunkiin? Ifeoma tädin puutarhassa kukkivat tietenkin, mitkäs muutkaan, kuin kauniit purppuranpunaiset hibiskukset.

Heti kun aloitin kirjan, tuli tunne että tämä on nyt tuttua tavaraa. Ja niinhän se olikin, johonkin puoleen väliin saakka. Siihen asti minä olen joskus kirjaa lukenut, ja jostain ihmeellisestä syystä sitten jättänyt kirjan kesken. Sillä nyt luin kirjan enemmän kuin mielelläni loppuun saakka, ja pidinkin siitä paljon.

Kirja sopisi hyvin lukupiiriimme, jossa käsitellään naisten asemaa eri maissa. Olemme Adichieta siellä lukeneetkin, Puolikkaan keltaista aurinkoa, mutta tämäkin sinne sopisi erittäin hyvin. Niin kuin sopisi Adichien uusinkin romaani, mahtava, sanoinkuvaamattoman ihana Kotiinpalaajat. Mutta Purppuranpunaisessa hibiskuksessa naisen asema on merkittävässä roolissa, niin alistettu koko muu perhe (joskin myöskin veli) on kamalan isän vallan alla. Huh huh, oikein puistattaa.

Oli jännittävää lukea tätä Annamin kanssa, koska hän ei ole koskaan ennen kai lukenut Afrikka-aiheista kirjallisuutta. Ihmettelin tätä, koska Afrikka tuntuu nykyään olevan niin trendikästä kaunokirjallisuudessa, että sitä tulee joka suunnasta. Toivon kuitenkin että Annamikin innostui aiheesta, ja tulee esimerkiksi Adichielta lukemaan muitakin kirjoja vastaisuudessa.

Tämä oli siis kolmas Adichieni, novellikokoelma on lukematta, enkä pidä sen kanssa ainakaan mitään kiirettä, olenhan jollain tavoin novellikammoinen. Mutta valitettavasti täytyy todeta, että vaikka tämä hieno kirja onkin, niin jää kolmannelle sijalle näistä minun lukemistani Adichien kirjoittamista kirjoista.

★★★★


P.S. Kiitos kun olette lukeneet minun kiusaamis tekstiäni sankoin joukoin, ja kiitän vielä erikseen ja yhdessä teitä kaikkia ihanista kommenteista. Olette parhautta.

10 kommenttia:

  1. Sain tämän lahjaksi kirjablogiystävältä, joka todella arvostaa Adichea.

    Jos Afrikka kiinnostaa, lue ihmeessä Wynne-Jonesin Sade lankeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostaa todella! Kiitos Leena vinkistä. :)

      Poista
  2. Adichien kirjoista minulla on tämä vielä lukematta. Harmi, jos ei oikein nouse muiden kirjojen tasolle. Aihe kuitenkin vaikuttaa kiinnostavalta, mutta olen viime aikoina lukenut niin monta naisen asemasta kertovaa kirjaa, että taidan pitää vähän taukoa ;).

    VastaaPoista
  3. Tämä oli kyllä ihana kirja! Olen lukenut myös sen novellikokoelman, ja sekin on hyvä, ei kannata sitä "pelätä", en minäkään niin hirveän innostunut ole novelleista, mutta toimi kyllä mainiosti Adichien kohdalla! =D Kotiinpalaajat odottaa mua... =D

    VastaaPoista
  4. Joo ehdottomasti aion lukea muutkin Adichien romaanit (novellikokoelma vielä hieman epäilyttää, koska olen myös novellikammoinen). Seuraava tutustumisretkeni afrikkalaiseen kirjallisuuteen tosin on todennäköisesti NoViolet Bulawayon seurassa, koska innostuin varaamaan We need new namesin kirjastosta.

    VastaaPoista
  5. Adichien Puolikas keltaista aurinkoa ei ollut minun kirjani, mutta Purppuranpunaisesta hibiskuksesta pidin valtavan paljon. Huominen on liian kaukana odottaa jo kotikirjahyllyssä lukemistaan, saa nähdä kuinka Adichien novellit uppoavat novelliallergiseen (kyseinen "tauti" tosin osoittaa jo hieman laantumisen merkkejä).

    VastaaPoista
  6. Minä taasen olen lukenut Adichielta vain novellikokoelman - vaikka olen itsekin kartan novelleja - mutta kerännyt kyllä muut Adichiet itselleni. Eilen ostin Hullareilta Kotiinpalaajat. Ehkä taidankin lukea sen seuraavaksi. Ja sitten vasta näitä vanhempia :)

    Mutta kiva arvio! Ja jos en jo kuuluisi yhteen lukupiiriin, niin teidän lukupiirinne houkuttelisi kovasti ;)

    VastaaPoista
  7. Jos jotakuta kiinnostaa virtuaalilukupiirimme, olemme tähän mennessä lukeneet kirjallisuutta aika monipuolisesti: Murakamin Kafka rannalla (maagista realismia), Sinisalon Enkelten verta (maagista realismia), Hiltusen Vilpittömästi sinun (trilleri), Valenten Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla (kaikenikäisten satu) ja nyt sitten tietysti Adichien Purppuranpunainen hibiskus. Kesäkuussa luemme Irvingin Garpin maailman, mutta mitään muita tulevia kirjoja ei ole vielä lyöty lukkoon vaan niiden valintaan vaikuttavat kaikki lukupiirin jäsenet.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!