Pekka Hiltunen
413 s.
2013
WSOY
Varoitan. Tämä kirja kävi sydämeeni. Vahvasti. Ja tämä bloggaus on kirjoitettu heti lukemisen jälkeen, joten tämä tulee suoraan sydämestä.
Pekka Hiltusen ISO kertoo Annista. Annista, joka on, noh, iso. 168 senttiä ja 138 kiloa. Mittoja, joita eivät ihmiset yleensä kykene ymmärtämään. Anni on hyvin terve, eivätkä sitäkään pysty ihmiset ymmärtämään - lihava ja terve, voiko se olla mahdollista? Anni voisi olla onnellinen, mutta hänellä on vastassaan muu maailma. Maailma joka ei hyväksy lihavuutta.
Tulen nyt omasta kaapistani ulos. Minä olen iso. Oikeasti iso, enkä vain hieman pyöreä. Olen ollut aina pyöreyteen taipuvainen, mutta "kiitos" puolet elämääni kestäneen bulimian, olen ollut välillä hoikka. Se oli yhtä jojo liikettä yhteen aikaan, mutta nyt olen elänyt yli puoli vuotta ilman oksentamista. Se on huikea tunne, vaikka painon pudotus onkin paljon vaikeampaa.
Pekka Hiltusen kirja kävi sydämeeni vahvemmin kuin mikään kirja pitkään aikaan. Kirjan päähenkilö Anni on ihana, mahtava, upea. Hän on niin rohkea, että minua huimasi lukiessa: voisinko minä olla joskus tuollainen? Yhtä rohkea? Minussa on paljon samaa kuin kirjan Annissa, samoja mielipiteitä, mutten voisi ajatella tuovani niitä yhtä rohkeasti ulos kuin Anni.
ISOsta on kirjoitettu blogeissa ja lehdissä paljon. Mutta olen silti tietääkseni ensimmäinen iso kokoinen ihminen, joka kirjoittaa ainakaan kirjablogeissa siitä. Muut arvostelut ovat olleet pääsääntöisesti myönteisiä, vaikka kirja onkin saanut palautetta siitä että se on tietokirjamainen. Tietokirjamaisuutta siitä kyllä löytyy, mutta itse seurasin mielenkiinnolla näitä faktoja mitä tekstin sekana vilisi.
Mutta mitä mieltä ovat nämä tästä kirjoittaneet, ja kirjaa lukeneet ihmiset tekstinsä takana. Jos he kohtaavat elävässä elämässä ison ihmisen, miten he reagoivat? Tiedän (koska olen kysynyt) suurimman osan bloggajakollegoistani olevan suvaitsevaisia ja hyväksyvän minutkin sellaisena kuin minä olen, mutta tiedän myös joukossa olevan niitä jotka eivät hyväksy. Se tekee minut surulliseksi.
Olen lukenut Hiltusen kaksi ensimmäistä kirjaa, Studio dekkarit Vilpittömästi sinun sekä Sysipimeä. Pidin niistä aivan vilpittömästi, mutta ISO sai minut ihailemaan tätä upeaa kirjailijaa todella. Miten tämä hieno mies onkaan onnistunut sukeltamaan lihavan ihmisen maailmaan niin täydellisesti ja aidosti - tunsin välillä että hän olisi sukeltanut minun pääni sisälle ja ottanut sieltä ajatuksia.
Välillä lukiessani hymyilin Annin kanssa - hänen rohkeudelleen, aidoudelleen, ilolleen. Välillä liikutuksen kyynel tuli silmääni hänen kohdatessaan sitä kaikkea, mitä minäkin joudun kohtaamaan. Haukkumista, ivaa, pahoja sanoja. Maailmaa.
Voisin kirjoittaa tästä kirjasta vaikka kuinka kauan, mutta nyt päätän että olen sanonut tästä kaiken tarvittavan. Sanon vielä sen, ettei tämä ole ansainnut tähtiä. Ei. Tämä on ansainnut sydämiä. Kiitos Pekka Hiltunen, kiitos vielä kerran.
Aivan upea bloggaus. ♥ Hienoa, miten omakohtaisen tästä uskalsit tehdä.
VastaaPoistaKiitos Annami, arvostan suuresti mielipidettäsi. <3
PoistaHieno sydämeenkäyvä bloggaus. Kiitos rohkeudestasi.
VastaaPoistaLuen itse kirjaa parhaillaan, suorastaan ahmin sitä. Tärkeä kirja.
Terveisin Unna
Totta Unna, tämä on tärkeä kirja. Itse yritin viivytellä kirjan parissa koska se oli niin upea, mutta niin se vain meni loppuun aivan liian nopeasti.
PoistaKirjoitit hienosti, Krista. Tärkeä kirja hienolta kirjailijalta. <3
VastaaPoistaKiitos Katja! Totta, Pekka Hiltunen on erittäin hieno kirjailija. <3
PoistaEn ole kirjaa lukenut, mutta se kiinnostaa minua kovasti. Luulen, että tämä kirja on tärkeä monessa mielessä: myös muistutus siitä, että kannattaa kyseenalaistaa typerät stereotypiat liittyen juuri ihmisten ulkonäköön ja olemukseen.
VastaaPoistaArvostan avoimmuuttasi ja rohkeuttasi kirjoittaa näin omakohtaisesti <3
Jos käsiisi jotain kautta saat, niin lue tämä Elegia. Onneksi suurin osa teistä ihanista bloggajistakin on niitä parhaita ihmisiä, jotka eivät piittaa ihmisen ulkonäöstä.
PoistaKiitos, tämä vaati hieman rohkeutta. :)
Ihana Krista! Hienoa, avointa bloggausta. Voin vain kuvitella, miten tällainen kirja iskee sydämeen. Jossain määrin kiinnostaisi tämä kirja, vaikka en niin innostunut ole (muistat varmaan) kotimaisia lukemaan, mutta tätä on kehuttu niin paljon, ja jotenkin tykkään Annista jo nyt, vaikken ole häneen edes tutustunut. =D Ehkä jos tulee jostain sopivasti vastaan, lukaisen sen pois. =D
VastaaPoistaAurinkoisia ja kuulaita syyspäiviä!
Kyllä, iski suoraan sydämeen, ei kipeästi vaan hyvin lämpimällä tavalla. Juu, muistan ettet kotimaisesta innostunut, mutta jos tämä tulee sopivasti joskus vastaan niin lue ihmeessä. Anni on ihana. <3
PoistaRohkea bloggaus, hienoa että kirjoitit tämän! En ole kirjaa (vielä) lukenut, mutta nostan hattua Hiltuselle, tärkeään aiheeseen on tarttunut kirjassaan.
VastaaPoistaKiitos Marika. :)
PoistaKrista, iso lämmin halaus sinulle!
VastaaPoistaPekka Hiltunen
Voi kiitos paljon, halaukset on otettu vastaan ja lähetetty takaisin.
PoistaKrista, hieno ja rohkea teksti! Tämä kirja on jo ollutkin mielessäni eli aion tämän lukea, mutta nyt on niin iso pino luettavia kirjoja yöpöydällä, joten en ihan heti ehdi Isoa lukemaan.
VastaaPoistaKiitos. <3 Kun tulee sopiva hetki, niin lue ihmeessä. Tuo pino on minullakin iso!
PoistaUpea ja rohkea teksti! Kirjoitit ihanan avoimesti tästä tärkeästä aiheesta ja kirjasta. Tämä on ehdottomasti luettava, kun käsiini saan. :)
VastaaPoistaLue ihmeessä sinäkin! Tämä vaati tosiaan hieman rohkeutta, mutta olen iloinen kun kirjoitin tämän.
PoistaKirjoitat tästä kyllä niin, että tekee itsekin mieli lukea, vaikka aikomusta ei olekaan ollut. Paljon heräsi myös ajatuksia aiheesta :)
VastaaPoistaTämä herätti minulla myös (niin kuin ehkä huomasitkin) paljon ajatuksia, joita miettiessä painiskelin pari iltaa sängyssä ennen nukahtamista. Mutta hyvällä tavalla!
PoistaHieno teksti, Krista! Toivottavasti pystyt keskittymään vain meihin, jotka hyväksyvät sinut ja kaikki muutkin sellaisina kuin olette. Antaa niiden muiden mennä menojaan.
VastaaPoistaKaunista syksyä sinne! :) ♥
Kiitos Suvi! Kyllä minä alan jo uskoa että kaikki te bloggaajat olette älykkäitä ja suvaitsevia ihmisiä, jotka eivät tuomitse. Kiitos teille kaikille siitä!
PoistaKaunista syksyä sinullekin, nauti väreistä. <3
Hieno ja rohkea teksti, kiitos Krista! <3 Minäkin haluan lukea tämän kirjan joskus.
VastaaPoistaOle hyvä. <3 Suosittelen lämpimästi!
PoistaKrista, olet ihana ja rohkea! Ihailen sinua ja kiitän hienosta tekstistäsi! <3
VastaaPoistaMinäkin aion lukea ISOn pian. Odotan ja tiedän saavani koskettavan ja jotain sisälläni liikauttavan lukukokemuksen. Hiltunen on tosiaankin hieno kirjailija, ja niin sydämellisen lämmin, ihana ihminen.
Voi kiitos Sara! <3
PoistaNiin kuin varmaan huomasit, liikautti minuakin kirja enemmän kuin vähän. Todella paljon oikeastaan, sain siitä suunnattomasti voimaa. Hiltunen on ihana ihminen, olen kanssasi ihan samaa mieltä!
Kirjoitat kauniisti itsellesi merkittävästä kirjasta! Kaunokirjallisuuden voima on juuri tässä blogikommentoinnissakin nähtävissä - miten se saa ihmiset tuntemaan tärkeät asiat. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivon, että joskus tapaamme. Kirjoitit niin hyvin, että tartun varmasti kirjaan, kun siihen törmään.
VastaaPoistaVoi kiitos Elina! Nämä kommentit ovat tosiaan olleet ihania - mikään bloggaukseni ei ole ikinä saanut näin paljon kommentteja ja on ihanaa että se on ollut juuri tämä teksti. Toivon myös että tapaamme joskus!
PoistaHieno bloggaus! Itsekin mielelläni lukisin kirjan: uskon, että kirjan syvin merkitys aukeaa heillekin, jotka eivät ole aivan Annin tilanteessa tai mitoissa. Kirja vaikuttaa siltä, että se antaa voimaa myös muista syistä itsevarmuusongelmista kärsiville. Mutta todella hieno bloggaus, ja upeaa että uskalsit kirjoittaa niinkin arasta aiheesta noin henkilökohtaisesti.
VastaaPoistaKiitos paljon! Vaati tosiaan rohkeutta, mutta selätin pienen pelon. :) Uskon kyllä että kirja aukeaa hyvin sellaisillekin ihmisille, ja varmasti antaa paljon. Hiltunen on kirjoittanut upean kirjan, ja se kannattaa kaikkien lukea. <3
PoistaMiten palava ja onnistunut arvio, mahtavaa Krista! :) Varmasti yksi parhaimmista postauksistasi, joita olen lukenut, ehkäpä juuri tuon syvän henkilökohtaisen aspektin vuoksi.
VastaaPoistaEn itsekään tässä ole mikään pieni ihminen, mutta silti en ole tuntenut minkäänlaista intoa tarttua tähän kirjaan. Nyt sinä sait minut toisiin ajatuksiin ja haluan ehdottomasti lukea tämän kirjan jossakin vaiheessa. :)
Palavin sydämin minä tätä kirjoitin, hyvä että tunnelma välittyi sinnekin. :)
PoistaOlen kuullut että jotkut ovat ahdistuneet tätä kirjaa lukiessaan, jos kokoa ihmisellä on enemmmän, mutta toivottavasti sinä et ahdistu. Minä en ainakaan tuntenut niin.
Hyvä Krista! Hieno postaus ja hieno kirja tärkeästä aiheesta. Miten me olemmekaan niin yksisilmäisiä, se on käsittämätöntä. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee tämän ja suvaitsevaisuus kasvaa.
VastaaPoistaToivon myös niin, että ihmiset lukisivat kirjan, ja ymmärtäisivät paremmin sen että se kauneus on ennen kaikkea ihmisen sisällä, eikä sitä mitata kiloissa tai senteissä. Kiitos Arja. <3
PoistaTuntuu todella, todella pahalta että ihmisiä arvioidaan ja arvotetaan ulkoisien ominaisuuksien perusteella aina vaan enemmän (oli se ominaisuus sitten mikä tahansa kuten paino tai ihonväri). Ihmisen sisäinen "ulkonäkö" kunniaan, vain sillä on merkitystä. Kiitos hienosta postauksesta, luen varmastikin Ison tulevaisuudessa.
VastaaPoistaOle hyvä, Pihi nainen. <3 Olen aivan samaa mieltä, vain sisäisellä äänellä ja ulkonäöllä on merkitystä. :)
PoistaAnnat sydämiä juuri oikealle henkilölle. Pekka Hiltunen ansaitsee kiitoksen näin tärkeän asian esiin nostamisesta. Minäkin pidän kirjasta paljon eikä tieto-osuus siinä häiritse yhtään. Harvoin fakta toimii niin hyvin fiktiossa. Tässä kirjassa se ei ole erillinen osa, vaan oleellinen osa.
VastaaPoistaToivon sinulle edelleen onnistumista syömishäiriön voittamisessa. Asia ei ole itselleni mitenkään vieras. Sairastuin jo noin 11-vuotiaana anoreksiaan (näivetykseksi sitä 50 -60 -lukujen taitteessa kutsuttiin), ja sen jälkeen suhtauduin varmaan parikymmentä vuotta ruokaan epänormaalisti, murehtien. Opiskeluaikana vuoroin lohdutin itseäni herkuilla, vuoroin rankaisin paastoamalla. Vasta pitkällä keski-iässä huomasin, etten käynyt enää vaa'alla ja ollut huolissani painostani. Isoksihan minä en tällä meiningillä päässyt, mutta ihan yhtä hyvin niin olisi voinut käydä. Nyt vanhana olen vapaa ja olen huomannut, että kiusasin itseäni aivan turhaan. Tämä sinulle rohkaisuksi. Ja tiedätkö Krista: meitä, jotka emme paheksu isoja ihmisiä on paljon. Siis pää pystyyn! tapsi kirjoittaa kertoo, että olet kaunis nainen.
Korjaus viimeiseen lauseeseen:TAPASI kirjoittaa kertoo ...
PoistaVoi Marjatta, miten kauniisti kirjoitettu. Kiitos paljon!
PoistaSyömishäiriö on paha tauti. Oli sitten kyse anoreksiasta tai bulimiasta, ja onhan nykyisin BEDkin, joka on aivan yhtä paha. Mutta hienoa että sinäkin olet päässyt eroon painon vahtimisesta, se on todella hienoa. Ihanaa että meissä kirjabloggareissa on näin hienoja ihmisiä!
Ihana, rohkea Krista <3
VastaaPoistaIhana Villasukka. <3
PoistaTodella hieno postaus! Linkitin sen omaan arvosteluuni! :) ♥
VastaaPoistahttp://kaytannollisiakokeilujakirjojenkanssa.blogspot.fi/2014/05/pekka-hiltunen-iso.html