Juha Hurme
248 s.
2012
Teos
Arvostelukappale
Juha Hurmeen Hullu vaikutti niin upealta kirjalta esittelytekstinsä perusteella että päätin pyytää siitä arvostelukappaleen. Teos lähetti sen minulle, ja vasta nyt sain luettua sen. Kun kuitenkin aikaa on rajallisesti, ja luettavaa ihan liian paljon!
Hullu kertoo siitä kuinka järki lähtee kävelylle. Kirjan päähenkilö kärsii pahoista mielenterveysongelmista ja eksyy kuin vahingon kautta mielisairaalaan. Kirja onkin parantumistarina, tarina kirjoitusvireen löytämisestä, tarina siitä kuinka kirjoittamisen kautta päähenkilö parantuu. Vai parantuuko?
Jos Jumala on hullu ja minä olen hullu, niin olenko minä silloin Jumala?
Kirjan alkju oli riemastuttava. Kuitenkin päässä kokoajan meni ajatus, onko Hurme tarkoittanut tämän näin hauskasti? Onko mukana sydänverellä kirjoitettua faktaa? Käsitänkö minä kaiken väärin nyt? Luulen että vastaus on että en ainakaan ihan täysin väärin käsittänyt. Luulen että Hurme kirjoitti tätä virne suupielessä, pikimustalla huumorintajulla varustettuna.
Huumori on tosiaan pikimustaa, hyvin erikoista eikä varmasti pure kaikkiin. En lähdekään suosittelemaan kirjaa kaikille, mutta uskon että jos mielenterveys asiat ovat vähänkään tuttuja niin tämä kirja voi naurattaa paljonkin.
Puolen välin jälkeen kuitenkin tapahtuu jotain. Päähenkilö alkaa kirjoittaa mielisairaalassa ollessaan, ja kirja koostuukin osittain päähenkilön teksteistä. Tämä, ei hyvä, minun mielestäni. Olisin suonut kirjan olevan loppuun asti samanlaista kun ennen puoliväliä. Tämä laskeekin kirjan tähditystä, jos kirja olisi jatkunut samanlaisena niin olisin pitänyt tästä paljon enemmän.
Mutta yksi on varmaa. Juha Hurme on hauska mies!
Täytyi laittaa tämä loputtomalle lukulistalleni. En kyllä yhtään tiedä, milloin Hullun ehtisin lukea, mutta ainakin haluaisin tämän jossakin vaiheessa lukea, kun sen verran kiinnostavalta kirja kuulostaa bloggauksesi perusteella. :)
VastaaPoistaLue ihmeessä Annami, ja kerro oliko se vain minun mielestäni hauska. :D
PoistaSuosittelen kirjaa. Kirjassa oli kieltämättä huvittavia kohtia ja ihmettelin myös näytelmän kirjoittamista kesken romaanin. Ehkä se oli Hurmeen omakohtainen terapiajuttu sairaalassa, jonka ansiosta hän parani sen verran, että pääsi sieltä pois.
VastaaPoistaJotenkin huumori oli niin pikimustaa että se oli juuri minulle kolahtavaa. :) Näytelmä oli omituinen ratkaisu, mutta jollain tavalla se myös kuului kirjaan.
Poista