Marko Kilpi: Elävien kirjoihin

Elävien kirjoihin
Marko Kilpi
497 s. 
2011
Gummerus










Minä täällä, Lukutoukka, joka lähti kävelemään kesken Elävien kirjoihin-kirjaan perustuvan 8-pallo elokuvan pois elokuvateatterista. Nyt päätin kuitenkin lukea kirjan uudelleen.

Elävien kirjoihin on Marko Kilven kolmas Olli Repo nimisestä poliisista kertova dekkari. Olli Repo saa puukosta kaulaansa ollessaan suorittamassa aivan tavallista rutiinitehtävää, ja joutuu (tai pääsee) sairaslomansa jälkeen tutkintapuolelle töihin. Hän pääsee sukeltamaan huumekaupan maailmaan, oppaanaan Elias Kaski, jonka metodit työssä eivät ole tavallisia. 

Samaan aikaan seurataan Piken, huumemaailman epävirallisen kuningattaren tarinaa. Pike on vankilassa olo aikanaan saanut lapsen, ja nyt vapauduttuaan opettelee elämään tavallista arkea, johon ei ole koskaan tottunut. Se ei vain ole helppoa kun vanha elämä tunkee kuvioihin jatkuvasti...

Niin kuin on todettu jo useamman kerran, minulle kirjoissa saa tarjoilla melkein mitä tahansa. Melkein mitä tahansa pystyn lukemaan - ja luenkin rankkaakin kirjallisuutta välillä mielelläni. Elokuvissa taas se on mahdottomuus. Itken ja tärisen varsinkin kun kuvioissa on seksuaalista väkivaltaa, ja ahdistun suuresti jo muustakin raakuudesta. 8-pallo ei siis ollut minun elokuvani, ja noin kaksikymmentä minuuttia ennen loppua lähdin pois.

Halusin lukea Elävien kirjoihin uudelleen, nähtyäni osan elokuvasta. Tiesin että mielikuvat elokuvasta seuraavat minua kirjaankin mukaan, mutta minä todistin itselleni että pystyn lukemaan tämän, ja luin vielä kirjan mielelläni.

Yksi kirjan hienouksista on se, että se tuo huumepoliisin työn lähelle lukijaa. Se selittää, eikä jätä lukijaa poliisitermistön ulkopuolelle. Kirja ei kuitenkaan selittele liikaa, vaan sanasto tulee tutuksi dialogeissa, niin että se kuuluukin kirjaan.

Olen kirjoittanut monen dekkarin yhteydessä siitä että toimintaa puuttui, toimintaa oli liian vähän. Elävien kirjoihin oli siitä loistava dekkari, ettei siitä toimintaa puuttunut. Se tarjoili alusta asti toimintaa, ja sitä riitti viidensadan koko kirjan ajan.

Luin tämän mielelläni uudelleen, enemmän kuin mielelläni. Koin ehkä saavani tästä vielä enemmän irti nyt uudelleen luettuna, ja pidin siitä ehkä vielä hieman enemmän.

Tätä lisää!

★★★★★