keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Tuomas Kyrö: Kunkku

Kunkku
Tuomas Kyrö
548 s. 
2013
Siltala







Arvostelukappale


Arvatkaa vain kiljahtelinko ilosta kun vähän aikaa sitten postiluukusta tulla kolahti arvostelukappaleena yhden lempikirjailijani Tuomas Kyrön uutuuskirja, Kunkku. Olin odottanut tuota hetkeä pitkään, ja nyt sitten tuli enemmän kuin sopiva hetki nautiskella tästä kirjasta.

Mistä Kunkku kertoo? Suomi on monarkia, ja Ruotsi itsetuhoinen, syrjäytyneiden ja kaamosmasennuksesta kärsivien ihmisten valtio. Kuninkaanlinna sijaitsee Suomen pääkaupungissa Vantaalla, jossa kasvaa kunkku, josta on tuleva Suomen hallitsija. Elääkö kunkku onnellista elämää? Ehkä helppoa, mutta ainakin yksinäistä. Mutta kuinka käykään kun vallankahva vaihtuu ja hänen täytyy alkaa hallitsemaan Suomea?

En voi sydänverellä kirjoittaa rakastaneeni kaikkia Tuomas Kyrön kirjoja. Kuten esimerkiksi 700 grammaa oli kirja, jonka tahkosin loppuun ainoastaan sen takia, että se oli Tuomas Kyrön, ja halusin sen lukea. Onneksi löytyy noita toisen ääripään kirjoja - kuten Mielensäpahoittajat ja Kerjäläinen ja jänis, jotka ovat riemukkaita ja ihania.

Kunkku toi minulle mieleen sen, miksi pidänkään Tuomas Kyröstä niin valtavasti. Hänen huumorinsa on ihmisläheistä ja hauskaa, ja sai minut naurahtelemaan ja virnistelemään useaan kertaan. Mitä muuta voin kuin nauraa, kun kirjassa mainitaan tähtisarjassa kilpaileva formulakuski nimeltä Hynynen?

Kunkku ei ole vielä saavuttanut blogisavuja, ainoa bloggaus jonka löysin on Kirjakirpun teksti. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että kirjaa olisi voinut tiivistää ja näin ollen se olisi voinut olla lyhyempi, mutta jaksoin kyllä hyvin reilun viidensadan sivun verran kunkun seikkailuja.

Mielensäpahoittajista kukaan ei yksinkertaisesti voi pahoittaa mieltään, mutta voiko Kunkusta? Kuitenkin mukana on useita julkisuuden henkilöitä joiden taustaa on muutettu. Siispä suosittelen kirjaa huumorintajuisille lukijoille, joilla ei ole pipo turhan kireällä.

★★★★½

6 kommenttia:

  1. Luulin että olin blogisi lukija, sillä olen usein tekstejäsi lukenut mutta huomasinkin että enhän ollutkaan lisännyt blogiasi lukuluettelooni! Nyt on asia korjattu :)

    Sinä taisit ihastua tähän enemmän kuin minä. Tässä oli paljon hauskojakin asioita, mutta silti se tiivistäminen...se olisi ollut hyvä. Itse aloin loppua kohden olla kyllä jo aika poikki, ehkä se pipo oli sitten liian kireällä kuitenkin? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi. :)

      Tiivistää olisi kyllä voinut, siinä olen aivan samaa mieltä. Minä kyllä nautin loppuun asti, pientä uupumusta saattoi olla havaittavissa minullakin, vaikken usko pipon kiristävän. Joten en usko sen kiristävän sinullakaan. :)

      Poista
  2. Sain Kunkun tänään (tai no, eilen, kello on jo vaikka mitä!) kirjaston varausjonosta. Se on pakko lukea pikapuolin, sillä siinä on vain kahden viikon laina-aika. Palaan kirjan luettuani lukemaan arviosi uudelleen.

    Kyrö kuuluu minunkin suosikeihini, vaikken olekaan vielä lukenut häneltä muuta kuin Mielensäpahoittajan ja Miniän. Mutta Mielensäpahoittaja oli niin napakymppi, että se teki minusta Kyrö-fanin kertaheitolla. Uskomattoman viisas mies (ja samaa oivallista vuosikertaa kuin allekirjoittanut - ihan kuin se tekisi minustakin astetta fiksumman ;D )!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan mielenkiinnolla mitä olet tästä mieltä, minun mielestäni ylsi samankaltaiseen huumoriin kuin Mielensäpahoittaja, joskaan ei ihan yhtä huipuksi. Koska Mielensäpahoittaja on ihan omaa luokkaansa, se täytyy sanoa. Kuitenkin, kirjassa on mahtava idea!

      Kyrö on kyllä uskomattoman viisas mies, olen samaa mieltä. Ja kyllä se tekee sinusta hienon ihmisen (niin kuin muka et jo olisi <3) koska olet samaa vuorikertaa kuin tämä ihana kirjailija. :)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!