Gaile Parkin
Suomentanut Annukka Kolehmainen
278 s.
2009
Arvostelukappale
Olin kiinnostunut Kigalin kakkukaupasta ihan sen vuoksi, että se oli Lukevat leidit lukupiirimme kevään kirjana. Silloin en vielä itse ollut lukupiirissä mukana, mutta kiinnostuin siitä silti Afrikkalais-teemankin takia, niinpä pyysin Tammelta tätä arvostelukappaleeksi.
Kigalin kakkukauppa kertoo Tansanialaisesta Angel Tungarasasta, joka asuu Ruandassa, Kigalissa. Hän toimii äitinä viidelle lapselle, jotka ovat hänen lapsenlapiaan, hänen lapsensa ovat nimittäin kuolleet. Angel on kuitenkin kaiken surun keskellä päättänyt tehdä intohimoisesta harrastuksestaan bisneksen - hän on ryhtynyt kakkuyrittäjäksi! Hän leipoo kakkuja, mutta samalla kuuntelee asiakkaidensa murheita, joita riittää.
Yritin lukea Kigalin kakkukauppaa jo aikaisemmin kesällä. Kärsin tuolloin lukujumista jolloin mikään kirja ei maistunut, ei siis tämäkään. Mutta koska minulla on periaatteena lukea kaikki saamani arvostelukappaleet loppuun asti, oli kirja edelleen hyllyssäni odottamassa lukemista. Nyt sain sen sitten päätökseen.
Ehkei se, että kirja ei toiminut lukujumini aikana, johtunut ainoastaan tuosta lukujumista. Se ei nimittäin oikein toiminut vieläkään. Pidän hömppäkirjallisuudesta, jota Kigalin kakkukauppakin edustaa, mutta tässä kirjassa tietynlainen toimivan juonen puute jäi vaivaamaan.
Haluaisin kovasti perustella tarkemmin miksi kirja ei ottanut minua omakseen enkä päässyt Afrikan maisemiin täysin mukaan. Mutta kun alan miettimään kirjaa - löydän vain hyvät puolet. Mutta silti en osaa antaa tälle yhtään enempää kuin kolme tähteä, koska lukufiilikseni oli asteen verran "pakotettu" lukemaan. Olisinko lukenut tämän loppuun jos kyseessä olisi ollut kirjaston lainakirja? En ehkä. En tule myöskään lukemaan toista osaa, Kigalin kakkukauppa muuttaa.
Niin, siis kirjassa on toki paljon hyvääkin. Se on hyvin kirjoitettu, ja käsittelee hienosti afrikkalaisen naisen yrittäjyyttä, jota Lukevat leidit-lukupiirimme erityisesti Naisten pankki-toiminnassa tukee. Kirjassa myös kerrotaan vakavemmista aiheista, kuten hiv-positiivisuuden leviämisestä Afrikassa. Vakavia aiheita kevyessä kirjallisuudessa - iso plussa!
Olen julmetun pahoillani siitä etten täysin syttynyt tälle kirjalle.
★★★
Voi, minusta tämä kirja on kuulostanut jotenkin herkulliselta (no hei kakkua ja kaikkea!)ja olenkin ajatellut, että menisi sopivaan viihdeväliin (mutta ei kuitenkaan täysin hömppää) jossain vaiheessa. Varsinkin tuo Afrikka kiinnostaa, että enköhän tämä vielä lue. =D Ja söpö kansi!
VastaaPoistaNiin ajattele, en tykännyt tästä vaikka oli sitä kakkua! :D Afrikasta tuli plussaa, ja tässä oli myös sikäläistä kulttuuriakin mukavasti. Ja teetä, ne joi aina teetä! :D
PoistaOlen kuullut tästä kirjasta, mutten ole koskaan edes päästänyt sitä lukulistalleni. Syynä niinkin tyhmä asia kuin kirjan nimi. En kestä, jos kirjan nimessä on ruokaa :D Toisaalta Afrikka ja kulttuurit aina kiinnostavat, mutta sekin tietenkin riippuu, miten niitä on kuvattu vai onko lainkaan.
VastaaPoistaMinusta ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa tai muutenkaan olla pahoillaan, jos ei kirja nappaa. Eihän sille vaan voi mitään. Joku toinen varmasti tykkää juuri siitä kirjasta, joka ei itselle kolahda <3
On niin monet asiat mitkä vaikuttaa kirjan valintaan. :) Afrikka kiinnosti minua erityisesti kun valitsin kirjaa, ja tässä se oli hyvin kuvattu, siis maa ja kulttuuri. Mutta muuten ei vaan vetänyt.
PoistaKyllä varmasti onneksi löytyy ihmisiä jotka pitävät tästä kirjasta!
Sama juttu, en yhtään osannut pitää tästä kirjasta. Sama juttu suosittujen Mma Ramotswe -kirjojen kohdalla (jotka tosin eivät liity tähän muutoin kuin Afrikan kautta).
VastaaPoistaMä en ole vielä Mma Ramotswe kirjoja lukenut, mutta tulen varmasti kokeilemaan niitäkin. Tämän kirjan takakannessa mainitaan muuten että Mma Ramotswen ystävät tykkäävät Kigalin kakkukaupastakin, että siinäkin on yhteys. :)
Poista