Sari Luhtanen
288 s.
2011
Tammi
Pidän todella paljon hyvistä kotimaisista chick lit kirjoista, ja niitä jaksaa lukea uudelleenkin. Tuulin viemää on minulle tuttu kirja, mutta kun se tuli kirjastossa vastaan, päätin silti lainata sen. Ja hyvin jaksoin lukea kirjan uudelleenkin.
Tuulilla on hyvä työpaikka, mutta ei kovin kauan. Kun työkaverit ilmoittavat avioituvansa, tajuaa Tuulikin haluavansa naimisiin, ja ilmoittaa lähes välittömästi sanoutuvansa irti työpaikastaan tulevien häiden järjestelyn takia. Muuten ihan jees, mutta kun ei ole sulhastakaan. Sitä ei tietenkään töissä kerrota. Alkaa vimmattu etsiminen, miehethän eivät maailmasta lopu. Mutta löytyykö Se Oikea?
Kirjasta saisi oivallisen romanttisen komedian, joka mainitaan myös kirjan takakannessa. Sitä mainostetaan nimittäin takakannessakin romanttiseksi komediaksi, joka on mielestäni kirjalle vähän kummallista. Mutta joo - kyllä tästä tosiaan sellaisen saisi.
Tapahtuuko tällaista oikeasti? Kai ihan turha kysymys, kun kirjoissa voi tapahtua mitä tahansa, mutta jäin silti miettimään että onko olemassa sellaisia ihmisiä kuin Tuuli, jotka päästelevät suustaan mitä sattuu ja sitten joutuvat elämään valheidensa kanssa. Eli, suoraan sanottuna, minusta Tuuli on ajoittain hyvinkin ärsyttävä.
Mutta löytyy kirjasta se ihanakin hahmo - nimittäin palomies Eetu. Siinä on mies paikallaan. Kiljahtelin loppupuolella kirjaa että ei, älä ota tuota, ei se ole sinulle se oikea. Hyvä on, en kiljahdellut kuin mielessäni. Elokuville kyllä huudan joskus ääneenkin, mutta harvemmin kirjoille.
Hyvällä mielellä tätä kuitenkin luin, ja se toimi.
★★★½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!