sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kauko Röyhkä: Poika Mancini

Poika Mancini
Kauko Röyhkä
247 s. 
2013
Like







Arvostelukappale


Syvennyin hyvin tiiviisti Kauko Röyhkän uusimpaan kirjaan, Poika Manciniin, mutta bloggaus jäi vähän myöhemmäksi koska vietin ihanaa iltaa ystävien kanssa. Nyt siis palailen kirjan tunnelmiin...

Matkasin teoksen kanssa 80-luvun Ouluun, jonne ilmestyy kuin tyhjästä kaunis poika, jolla on aina mukanaan muovikassi joka sisältää kitaran. Pojalla on ääni kuin enkelillä ja osaapa hän soittaa kitaraakin. Tuo poika on Mancini, ja hän tietenkin lumoaa myös tytöt, niin ulkonäöllään kuin puheellaankin. Mancinin huomaavat muutkin kuin naiset - hän alkaa saada keikkoja, ja pian levynkin lupaa tuottaa helsingissä asuva Välde. Mutta sitten Mancini katoaa.

Soittiko nimi Välde kelloja? Niin pitäisikin. Nimittäin Poika Mancini on itsenäinen jatko-osa Kauko Röyhkän paljon mainetta niittäneelle Miss Farkku Suomelle, josta on tehty elokuvakin. Olen lukenut kirjan, pitänyt siitä, nähnyt elokuvankin ja ihastunut kovasti siihenkin. Siksi Poika Mancini oli pakko lukea.

Kauko Röyhkä kuuluu minun mielestäni ainakin siinä mielessä Suomen ykkösmuusikoihin, että hänellä on kynä hallussa. Hän kirjoittaa hienoja romaaneja, ja hänen Facebook-päivityksensäkin ovat todella osuvia. Kannattaa siis seurata häntä somessa.

Koska Röyhkä on muusikko, on tietenkin musiikki isossa roolissa hänen kirjoissaan. En ole lukenut kaikkia Röyhkän kirjoja, esimerkiksi Kaksi aurinkoa on lukematta, joka ehdottomasti kuulema olisi lukemisen väärti. Myös Miss Farkku Suomen aion lukea uudelleen, koska Poika Mancinissa oli paljon samoja hahmoja kuin Miss Farkku Suomessakin, kuten Välde sekä Katja.

Jos musiikki, ja etenkin tuon aikakauden musiikki kiinnostaa niin lue tämä ihmeessä. Minä pidin paljon. Kirjasta ei ole kirjoitettu vielä montaa kertaa blogeissa, joten bloggarikollegat, lukekaa tämä!

★★★★

6 kommenttia:

  1. Miss Farkku-Suomea olen juuri aloittelemassa. Kiva tietää, että sille on tavallaan jatkoa olemassa, jos kirjasta tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jos siitä tykkäät niin lue ihmeessä tämäkin. :)

      Poista
  2. Minä en ole vielä lukenut edes Miss Farkku-Suomea, mutta hyllyssä kyllä odottelee! Toivottavasti pidän Röyhkän kirjoista, sillä ihmisenä hän vaikuttaa vallan kiinnostavalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kyllä tyyppinä mahtava ja pidän vielä kaiken lisäksi hänen musiikistaankin. Parhaana levynä on jäänyt mieleen Miss Farkku-Suomi. :)

      Poista
  3. Minun lukulistallani ovat sekä Miss Farkku-Suomi ja tämä Poika Mancini. Olen Röyhkä-fani, mutta toistaiseksi vain musiikin saralla, yhtään miehen kirjaa en ole vielä lukenut. Uskon kyllä että ihastun... :)

    VastaaPoista
  4. Eipä tästä tosiaan vielä montaa blogijuttua löydy, hyvä kun kirjoitit!

    Nappasin kirjan maanantaina kirjaston pikalainahyllystä. Arvelin, ettei olisi mitään ongelmia saada luettua sitä viikossa, ja oikeassa olin. Koukuttava tarina, hienoa ajankuvaa ja musiikkia. Lopussa vähän lässähti, muttei liian pahasti kuitenkaan. Toivottavasti Röyhkä tekee tämänkin kirjan biiseistä levyn niin kuin Miss Farkku-Suomesta. (Ja miksei leffankin voisi tehdä, vaikka MFS:kin on kyllä minulta vielä näkemättä.)

    Olen diggaillut Kaukon kirjoja jo oikeastaan kauemmin kuin musiikkia, Kahdesta auringosta lähtien, mutta vielä on varmaan puolet lukematta. Luettujen joukossa on monta mainiota kirjaa (yllä mainittujen lisäksi voin suositella ainakin esikoisteosta Tien laidalla Waterloo).

    Väldessä on paljon samaa kuin Kaukossa, mutta hienointa olisi, jos mies kirjoittaisi oikean omaelämäkerran. Facebookissakin hän pursuaa niin viihdyttäviä ja oivaltavia juttuja. Mutta ehkä kirja tulisi täyteen liian arkaluontoista kamaa. :)

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!