Joensuun kirjallisuustapahtuma Jälki

Tänään puoli kahdentoista jälkeen astelin Joensuun konservatoriolle, osallistumaan Joensuun kirjallisuustapahtumaan. Viimekin vuonna olin läsnä tässä tapahtumassa, silloin ennen kaikkea kuuntelemassa ihanaa Mikko Rimmistä. Tänä vuonna kuitenkin päätin olla läsnä koko tapahtuman ajan, näin lauantaina. Perjantaina ja sunnuntainakin olisi ohjelmaa, mutta ei minua kiinnostavaa. Tämä lauantai oli sen sijaan täynnä mielenkiintoisia kirjallisia vieraita.

Tapahtuma alkoi Tuula-Liina Variksen alkusanoilla, joissa hän toivotti salillisen kirjallisuuden harrastajia tervetulleeksi, ja alusti samalla ensimmäisen vieraan, Joel Haahtelan. Ennen tapahtuman alkua olin ostanut myyntipisteestä Haahtelan Katoamispisteen, jolla oli hintaa vaivaiset neljä euroa. Hyvä hankinta, siinäkin mielessä että Haahtela puhui tänään juuri siitä kirjasta. Ensin Haahtela pohjusti kirjallista kerrontaansa hieman psykologialla (hänhän on psykiatri ammatiltaan) ja pääsi sitten kertomaan tarkemmin Katoamispisteestä. Kaikki pisteet Haahtelalle esiintymisestä, hän sai sydämestäni paikan jo pelkällä esiintymisellään ja miellyttävällä olemuksellaan. Sainpa tapahtuman kahvitauolla Katoamispisteeseeni Haahtelan omistuskirjoituksenkin! Nyt en voi kuin miettiä että mitä jos en pidäkään kirjasta, kun olen näin muuten niin kovin ihastunut tuohon hurmaavaan kirjailijaan. Mutta en usko että niin tulee käymään, onhan Haahtela kovin bloggaajien ylistämä.

Sitten otettiin Skype yhteys kääntäjä Jaana Kapari-Jattaan, jonka käännöksiä minäkin olen lukenut. Hieman haeskelin mielessäni että mitäköhän ne olisivat olleet, koska kääntäjän nimi kuulosti niin tutulta. Mutta Maija Poppanen ja Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville olivat hänen käännöksiään, kirjoista mitä olen viime aikoina lukenut. Kapari-Jatta on tullut tunnetuksi ennen kaikkea Potter kirjojen kääntäjänä, josta kuulijoilla riitti kysymyksiä. Kapari-Jatta kertoi myös siitä, ettei kääntäjiä arvosteta tarpeeksi, tai pahimmassa tapauksessa noteerata ollenkaan kritiikeissä. Tästä sainkin muistutuksen, käännöskirjoissa täytyisi oikeasti muistaa kääntäjä! 

Kapari-Jattan jälkeen esiintyi Riikka Ala-Harja, joka kertoi hieman vastentahtoisesti Maihinnousu kirjastaan, josta häntä oli pyydetty puhumaan. Liekö syynä ollut hieman vastenmielinen aihe, vai jokin muu tuntematon syy, mutta kirjailijan ulosantia ei ollut mitenkään ilo kuunnella. Aihe oli kyllä mielenkiintoinen, olenhan lukenut Maihinnousun ja pitänyt siitä, tosin ennen blogiaikaani joten siitä ei löydy merkintää.

Kahvitauon jälkeen nautiskelimme hetken teatterista, kun nuorisoteatteri Salama esitti pätkiä Villapäät näytelmästään, jonka ensi-ilta on 24.9. Esitys oli hyvä, ja nauratti, joten kyllä käyn tuon esityksen varmasti katsomassa teatterissakin.

Antero Viilikainen ei valitettavasti päässyt paikalle, mutta hänen Saarikoskesta kertovasta kirjastaan luettiin otteita.

Sen jälkeen oli vuoro toiselle päivän kuninkaalle, nimittäin Aki Ollikaiselle. Tuo mies, jonka kasvoja en kykene yhdistämään kirjaan yksinkertaisesti siitä syystä, että olen kuvitellut kirjailijan ihan toisen näköiseksi, aloitti puheensa lukemalla pätkän Nälkävuosi kirjasta. Kirja todella oli jättänyt jäljen minuun, sillä palasin kertaheitolla sen maailmaan Ollikaisen ääntä kuunnellessani. Ollikaienn kertoi kauniisti myös Nälkävuoden taustoista, ja toivoi itsekin että hänen kirjansa olisi jättänyt jäljen lukijaan, vaikkapa vain niin että se tulisi lukijan uniin. Kirjailija sanoi alussa olleensa ainoastaan ehdolla palkintoihin, ja pitihän tämä korjata. Kysyin asiasta ja muistutin Blogistanian Finlandiasta, ja hän kertoi että se lämmitti hänen mieltään kovasti, tulihan palkinto lukijoilta.

Päivän viimeisteli Karja Kettu, joka kävi kertarysäyksellä läpi koko tuotantonsa. En ole lukenut Kettuakaan ollenkaan, ja jäi vähän kaksijakoiset fiilikset - lukeako vai ei? Toisaalta, esimerkiksi Kätilön aihe kiinnostaa, mutta vaaditaanko siinä suurta perehtymistä historiaan? Ehkä tulen kuitenkin ainakin yrittämään kirjaa. On siitä niin paljon puhuttu.

Kokonaisfiilikset päivästä olivat myönteiset - hienoja kirjailijoita ja hienoja luentoja. Onneksi Joensuussa järjestetään tällaista!