Tuija Lehtinen
163 s,
1990
Otava
Olen tänään vain lukenut, lukenut ja lukenut! Millainenhan illastani tulee, vai meneekö ilta samoissa merkeissä? Pientä lukumaratonin poikasta siis kehissä, mutta välillä on ihanaa antautua hyvän kirjan vietäväksi. Asteittain raskaan Kauimpana kuolemasta jälkeen oli ihana tarttua Mirkkaan.
Mirkka on saanut kesätyöpaikan paikallislehdestä, ja odotukset ovat korkealla. Valitettavasti Mirkka joutuu pettymään, kun hän joutuukin työskentelemään apulaisena kuvaosastolla, eikä kuvausosastolla niin kuin oli kuvitellut. Ratkaisuja Mirkka tekeekin, onko lehtityö sittenkään oikea haave ammatti?
Niin, ahdistuin hiukan lukiessani Kauimpana kuolemasta. Siksi en ottanut lukuun dekkaria, tai mitään muutakaan raskasta, vaan tiesin tulevani hyvälle tuulelle sukeltaessani Ahosten pariin. Masan touhuista varsinkin tulee hymy huulille, ja olihan kirjassa viljelty ihan mukavaa huumoriakin ajoittain.
Kirja on kirjoitettu kaksikymmentäkolme vuotta sitten. Sen kyllä huomaa, vaikka kyseessä ei olekaan niin naivi ja vanhanaikainen kirja kuin vaikkapa Rauha S. Virtasen Selja-kirjat, niin hyvin kilttejähän nämä kirjat ovat. Mutta se ei ole lainakan huono puoli, tällaisiakin kirjoja täytyy olla.
Vielä on monta Mirkkaa lukematta, onneksi.
★★★½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!