Kaunis aikuisten satu lukutoukille.

Lukija aamujunassa
Jean-Paul Didierlaurent
Suomentanut Kira Poutanen
189 s. 
2015
Tammi








Arvostelukappale


Lukutoukan joulu on nyt sitten vietetty. Olikin poikkeuksellisen ihastuttava joulu, siskot miehineen paikalla, ja olipa läsnä ihastuttava herra neljä vuotias, siskoni poika. Täti oli riemuissaan kun pääsi lukemaan pikkuiselle herralle, ja leikkimään dinosaurusleikkejä. Lämminhenkinen joulu, jonka aikana minulla oli aikaa myös lukemiselle. Voiko enempää pyytää? Toivottavasti teilläkin, lukijaiseni, on ollut mukava joulu, ja paketeista on paljastunut myös kirjoja.

Mutta nyt kirjaan, jonka luin jo ennen joulutohinoihin lähtöä:

Lukija aamujunassa on varsinaisesti ensi vuoden kirjoja, mutta poikkeuksellisesti lukijat ovat saaneet sen käsiinsä jo näin loppuvuodesta. Minäkin olin pyytänyt kirjaa arvostelukappaleeksi, koska yksinkertaisesti; minä vain rakastan kirjoja jotka kertovat kirjoista ja lukemisesta. Ja siitähän Lukija aamujunassa kertoo.

Joka aamu mies nimeltä Guylain nousee junaan, ja poimii laukustaan irrallisia sivuja. Hän lukee niitä ääneen. Guylain on töissä kirjojen kierrätyslaitoksessa, jossa makulointikone tuhoaa myymättä jääneet kirjat, ja Guylainin saaliiksi jää ainoastaan irtolehtiä.

Ujon Guylainin elämä kuitenkin muuttuu, kun hän löytää junasta päiväkirjan. Hän lumoutuu tuntemattomasta naisesta, päiväkirjan kirjoittamisesta, ja ryhtyy jäljittämään tätä.

Lukija aamujunassa on ihastuttava pienoisromaani, täydellinen välipala kaikille lukutoukille. Sen lukee ahmaisemalla, hetkessä, ja siitä jää hyvä mieli. Tämä olisikin ollut täydellinen jouluaaton illan pieni kirja, mutta minkäs sitä lukutoukka itselleen mahtaa, kun kirjat täytyy ahmia heti kun ne käsiinsä saa.

Kirjan käännös on myös erinomainen. Pidän Kira Poutasen tyylistä kirjoittaa, ja hän on onnistunut tässäkin käännöksessä loistavasti. Hän on tavoittanut kepeän tyylin, joka varmasti on ollut myös kirjailijalla itsellään, alunperin.

Löytyy kirjasta kyllä moitteen sijaakin; varsinainen tarina alkaa vasta puolen välin jälkeen. Sitä ennen toki kerrontaan paljon Guylainista ja siitä, kuinka hän lukee junassa, mutta varsinaiseen tarinaan päästään vasta aika myöhään. Sen olisi voinut aloittaa aikaisemminkin, ja käyttää siihen suuremman osan kirjasta. Ei olisi tehnyt lainkaan pahaa.

Mutta kokonaisuudessaan; suosittelen kirjaa lämmöllä lukemisen ystäville. Hyviä kirjoja lukemisesta ei ole koskaan liikaa!