Vimmainen päätös trilogialle.

Firman mies
Tuomas Vimma
244 s. 
2014
Gummerus









Arvostelukappale


Täytyy tunnustaa, etten ollut vielä edes Ruutukymppiä lukenut, kun pyysin Firman miestä arvostelukappaleeksi. Raksa kuitenkin osui niin ytimeen kun sen aikanaan luin, että oli pakko Firman miehen kohdalla tarttua tilaisuuteen. Ja kun Ruutukymppikin vielä oli hyvä, niin oli pakko pian sen jälkeen lukea tämäkin teos.

Hyperborea-rakennusliike, jossa trilogian päähenkilö Sami työskentelee, on kasvanut Danika Stenhammarin johdolla uskomattomiin sfääreihin. Samista on muodostunut taitava päällikkö, joka pystyy niin työskentelemään likaisin käsin työmaalla, kuin johtamaan työmaita konttorista käsin.

Sami saa Danikalta tarjouksen, jota tuntuu olevan vaikea ohittaa. Se pistää hänet miettimään omia arvojaan ja sitä, voiko asiat mitata rahassa.

Olen vahvasti sitä mieltä, että Firman mies on hyvä päätös Vimman trilogialle. Se saattaa lähes jokaisen kirjoissa olevan keskeneräisen asian sopivassa määrin loppuun saakka, mutta jättää kuitenkin lukijalle vähän pohdittavaa siitä, miten asiat tästä etenevät. Minä pidän hiukan avoimiksi jäävistä lopuista. Eipähän kirja heti unohdu, kun jää miettimään sitä, miten asiat kehittyvät.

Olen pitänyt Samista läpi kaikkien näiden kolmen kirjan. Hän on ihmisläinen ja mukava mies, eikä hänellä ole noussut kusi päähän vaikka onkin kohonnut firman arvoasteikossa koko ajan ylemmäs kirjojen myötä. Hän on hyvä tyyppi, ja lähtisin hänen kanssaan tuopille milloin tahansa.

Pidän myös Vimman tavasta kirjoittaa. Se on kepeää, mutta kuitenkin älykästä. Nopealukuista, mutta kuitenkin ajatuksia herättävää. Monipuolista. Tyylikästä. Olen kuullut paljon hyvää myös Vimman aikaisemmista teoksista, esimerkiksi Helsinki 12:sta ja Gourmetista, ja nyt sitten ilokseni voinkin todeta, että postissa lähtee kohti minua huomenna Helsinki 12, ja saatanpa saada sen vielä joululukemistoksi. Jipii!

Harmittaa, kun ehdin laittaa jo kiertoon Ruutukympin. Olisin mieluusti antanut lankomiehelle lahjaksi koko tämän trilogian, sillä olen sitä mieltä, että tämä olisi kolahtanut hänen huumoriinsa. Luulen myös, että tämä saattaisi olla sellaisillekin miehille luettavaa, jotka eivät muuten kirjoihin pahemmin koske (nyt en sano tätä sillä, etteikö lankomieheni lukisi. Päinvastoin. Hänellä on usein kirja kädessä).

Kirjat voi muuten hyvin lukea myös yksittäisinä teoksina. Mutta jos sinulla on mahdollisuus, niin lue toki koko trilogia.