Kimppalukua ystävän kanssa.

Lintu pieni
Tanja Pohjola
283 s. 
2014
Atena









Arvostelukappale


Vaikka lukeminen on yleensä yksinäistä touhua, voi sitäkin tehdä monin tavoin yhdessä. Blogin kautta tavoittaa toisia, jotka ovat lukeneet saman kirjan, ja voi jakaa mielipiteitä. On lukupiirejä, joissa voi keskustella toisten kirjan lukeneiden kanssa. Ja sitten on tämä kimpassa lukeminen! Olen löytänyt tämän jo jonkin aikaa sitten, mutta en ole lukenut kimpassa mitään kenenkään kanssa vähään aikaan. Nyt luimme ihanan Rakkaudesta kirjoihin blogin Annikan kanssa tämän Tanja Pohjolan esikoisromaanin Lintu pieni.

Lintu pieni sijoittuu sodan aikaiseen Viipuriin, ja sodan jälkeiseen Helsinkiin. Vuodet ovat 1944-1953, kertojana Dora, myöhemmin nimeltään Dorotea, sekä myöskin hänen miehensä Otto. Viipurissa Dora sekä hänen kolmevuotias siskonsa Mari ovat lukittuna huoneeseen, johon eivät juurikaan syötävää eivätkä edes vettä saa. Heidän äitinsä luona käy arvovieras, jonka tähden tyttöjen täytyy pysyä poissa näkyviltä. Lohduttaakseen siskoaan Dora kertoo satua miehestä ja linnuista, ja hän ehtii kertoa sadun aivan liian monta kertaa.

Helsingissä on vuosi 1953. Kerrostaloasunnossa eletään tuoretta avioliittoa, ja loppukesää. Dorotea totuttelee vaimona olemiseen, mutta Viipurista saapuvat vieraat nostavat kipeät muistot pintaan. Paljastuvatko hänen valheensa? Loppujen lopuksi Dorotean on vaikea havaita mikä on totta ja mikä ei, mikä on nykyisyyttä ja mikä lapsuutta, mikä satua ja mikä totta.

Jälkeenpäin ajateltuna Lintu pieni on oikeastaan parempi romaani kuin mitä se silloin oli, kun oli juuri kannet sulkenut. Siinä ehkä parasta oli loppu, se miten asiat jäivät ilmaan roikkumaan, ja miten lukija sai kuvitella tarinalle haluamansa lopun. Taisin tästä juuri puhua jonkin kirjan yhteydessä - pidän tämänkaltaisista lopuista. Pidän siitä että lukija saa ajattelemisen aihetta.

Tanja Pohjola on taitava kirjoittaja. Sillä vaikka sodan aikainen Suomi ei olekaan minun sydäntäni kirjallisuudessa lähellä, hän sai minut ensinnäkin kiinnostumaan kirjasta niin paljon, että pyysin siitä arvostelukappaleen, ja toisekseen, hän sai minut pitämään tämän aihealueen kirjasta. Hänen kerrontansa on taitavaa, ja kieli kaunista.

Löydän kyllä myös huonon puolen kirjasta, puolen jota pohdiskelimme Annikan kanssa. Me emme kumpikaan löytäneet kirjasta sitä suosikkihahmoa, hahmoa johon olisi samaistunut ja josta olisi kovasti pitänyt. Pidimme tosin molemmat pikku Marista, mutta hän jäi kuitenkin kirjassa aika pieneen rooliin. Yleensä, kun rakastuu kirjaan, täytyy siinä olla myös hahmo johon rakastuu, tai josta välittää. Valitettavasti minä en löytänyt Lintu pienen sivuilta sellaista.

Aivan suosikkien kategoriaan kirja ei yllä, mutta ei se kauaksi sieltä jää. Se on myös saanut monia kehuvia blogisavuja, joten minäkin uskallan kyllä suositella sitä, ja laittaa kirjan hyvillä mielin eteen päin, että se jatkossakin saisi uusia lukijoita.

Mietittekö muuten miten kimppaluku toimii? Meillä Annikan kanssa toimi todella hyvin. Olemme kyllä toisiimme yhteydessä jatkuvasti muutenkin, puhelimen Whatsap sovelluksen kautta, ja nyt sovimme, että juttelemme kirjasta aina sadan sivun välein, sekä lopuksi. Niinpä ilmoitimme, kun olimme lukeneet tietyn määrän sivuja, ja sitten kun molemmat olivat päämäärässä, keskustelimme siitä mitä on siihen mennessä tapahtunut. Erittäin mukava tapa lukea! Ja toimii myös, vaikka toinen osapuoli olisi toisella puolella Suomea tai maailmaa, jos vain netti toimii. Suosittelen kokeilemaan.

P.S. Joulu tulla jollottaa. Nyt on pulmana, mitä otan joululukemisiksi. Riittääkö kaksi paksuhkoa kirjaa? Riittää, kai. Mutta entä jos ei riitäkään? Apua! Tätä menoa raahaan kassillisen kirjoja lahjakirjojen lisäksi toiselle puolelle kaupukia. :D