Anni Polva
153 s.
2015 (4. painos, alkuperäinen 1946)
Karisto
Lainattu kirjastosta
Olen onnellinen että näistä Anni Polvan viihderomaaneista on otettu uusia painoksia. Olen nimittäin vasta näiden ilmestyttyä kirjaston ja kauppojen hyllyihin löytänyt Anni Polvan, vaikka toki lapsena luin Tiina-kirjoja innoissani. Nyt olen kuitenkin kovasti ihastunut Polvan tapaan kuvata ihmissuhteita sekä aikaa - nyt vasta! Vaikka kirjat ovat ilmestyneet monta kymmentä vuotta sitten.
Me tytöt kertoo Maijasta ja Anjasta, jotka ovat aloittaneet viimeisen opiskeluvuotensa kauppaopistossa. Kirja keskittyykin tyttöjen opiskelun kuvailuun - ja saadaanpa siinä sivussa hieman romantiikkaakin, kun luokan hurmuri Pekka iskee silmänsä Maijaan. Opiskelu on kovaa työtä, mutta löytyy koulupäivistä huumoriakin.
Kuten olen eräässä aikaisemmassakin Polvan kirjoja käsittelevässä bloggauksessani sanonut, niin Polvahan kirjoitti chick litiä ennen kuin tuosta termistä oli mitään tietoa! Me tytöt voisi ajatella nuortenkirjaksi, sillä löysinhän minäkin tämän kirjaston nuortenkirjahyllystä. Kirja onkin ehkä kaikkein parasta luettavaa nuorille, ihan jo siitä syystä että kirjan päähenkilöt ovat opiskelijoita. Toivon etteivät nuoret millään tapaa kavahda sitä että kirja on alunperin julkaistu 1940-luvulla, vaan saavat tästä yhtä mukavan aikamatkan kuin minä sain.
Pidän Polvan tavasta kuvata ihmisiä ja ihmisten välisiä suhteita. Siinä on jotain mutkatonta ja hauskaa: Maijalle ja Anjalle sattuu kommelluksia samalla tavalla kuin nykyajan chick lit hahmoille. Tähän kun lisätään vielä se että sain tätäkin kirjaa lukiessani matkata monen vuosikymmenen takaiseen Suomeen, niin en voi kuin ihastella.
Me tytöt oli kiltti ja tuntui jopa hieman naiivilta. Naiivius oli varmasti Polvalta aivan tahatonta - se vain kuului tuohon aikakauteen eikä kirjailija voinut revitellä samalla tavalla kuin nykyajan viihdekirjailijat. Polva oli kuitenkin suosittu kirjailija aikanaan, ja näitä hänen kirjojaan luetaan paljon vieläkin. En ihmettele! Meidänkin kirjastossamme ei läheskään aina ole ainoatakaan Polvan kirjaa hyllyssä.
Toivon että näiden uusien painosten myötä monille lukutoukille käy niin kuin monille - että he löytävät Polvan ikään kuin uudelleen. Nämä eivät nimittäin ole ollenkaan hassumpaa viihdettä!
Tästä kirjasta minulla ei jostakin syystä muistikuvaa, vaikka nimi tuntuu tutulta. Polvan kirjat ovat kyllä mahtavia, näitä minä luin 15-20-vuotiaana tosi paljon. Pidin silloin myös tuosta mainitsemastasi naiiviudesta, se toi oman viehättävän lisän. Vaikka nykyään tällaiset asiat häiritsevät kirjallisuudessa enemmän, tulee toisaalta mieleeni, että ehkä aikamme kaipaa lisää viattomuutta ja naiiviutta? Siinä mielessä Polvallakin voisi olla paljon annettavaa.
VastaaPoistaMe tytöt olikin minulle aivan uusi Anni Polva -tuttavuus. Täytyy sanoa, että minuun se ei oikein iskenyt, vaikka koetinkin peilata sitä omiin kauppaopistoaikoihini 1980-luvun lopuilla.
VastaaPoistaMeidän kirjastossa Me tytöt oli sijoitettu ihan aikuisten puolelle, romantiikkahyllyihin.
Eilen tuli luettua myös toinen Polvan kirja, Rakasta minua hiukan, josta kirjoitit viime syksynä. Olin aiemmin lukenut sen joskus esiteininä, ja nyt kyllä viehätyin ajankuvasta ja vertailusta nykyiseen chick litiin. Oleellisin ero kai on alkoholin ja seksin puuttuminen;)
Ajattelin lukea muutkin Polvan aikuisten kirjat sitä mukaan kuin niitä kirjastossa on vapaina, sen verran tuosta toisesta kirjata viehätyin. -Sirppu