Totuus Tarusta: Lätkääntymisen lyhyt oppimäärä
Sari Luhtanen
Kuvittanut Mirjami Manninen
173 s.
2016
Otava
Kustantajalta
Tutustuin ensimmäisen kerran Taruun osana Blogistanian kesälukumaratonia, jolle se oli todella hyvää luettavaa. Sari Luhtanen on tullut minulle tutuksi ennen kaikkea todella laadukkaana chick lit kirjoittajana, mutta kyllä hän osaa nuorillekin kirjoittaa. Nyt kun huomasin Tarun jatkaneen seikkailujaan, ajattelin että tämä olisi hyvä piristysruiske vakavampien kirjojen välille.
Tarulla on kaksi bestistä, Aino ja Ilmo. Yhdessä he muodostavat lyömättömän kolmikon, jota mikään ei voi erottaa. Vai voiko? Kun Taru on lukukauden alussa poissa pari päivää, niin ehtii tapahtua kauheita. Nea, hirveä Nea, on ehtinyt tunkea kolmikon väliin. Hän on kaapannut itselleen molemmat Tarun kaverit! Tai no, Nea ja hänen veljensä Oliver. Taru on murheen murtama, mutta pian uusi toimintasuunnitelma on valmis. Hän ei luovuta!
Taru-sarjan kirjoissa on Mirjami Mannisen hieno kuvitus, joka tuo hyvää piristystä kirjaan. Kuvituksesta huolimatta kyseessä ei ihan lastenkirja ole, vaan minä antaisin kirjan luettavaksi viides-kuudesluokkalaiselle tytölle. Taru on kirjoissa yläasteella, mutta luulen että alakoulun loppuvaihetta käyvä tyttö tykkäisi näistä kirjoista kovasti.
Sari Luhtanen kirjoittaa humoristisesti, ja mukana on romantiikkaakin. Mieleeni tuli, että kyseessä on vähän kuin chick lit kirja nuorille, jollaisia olen lukenut muutaman tätä ennenkin. Luhtasella on vielä jokin erilainen ote tähän aiheeseen, ehkä siitä syystä että kirjoissa on kuvitus mukana, tai ehkä siksi että tässäkin kirjassa on oikeasti todella hyvä svengi päällä. Taru ei nimittäin ole mikään hissukka, vaan hän pistää tuulemaan!
Luhtaselta on todella hyvä ajatus laittaa kirjaan Peikko. Peikko, joka tulee Tarun luokse kyläilemään kerran kuukaudessa ja saa tämän raivoihinsa. Peikko, joka saa Tarun karjumaan muille ihmisille ja olemaan kiukkuinen. Taru inhoaa Peikkoa, mutta silti se vain aina änkeää Tarun luo...
Vaikka kirja on hauska, vähän romanttinen ja menevä, on tässä silti syvällisyyttäkin. Varmasti montaa nuorta lukijaa koskettaa kirjan aihe, se että kaverit häviävät yhtäkkiä. Joku tulee ystävien väliin tai jokin asia alkaa hiertää. Minua itseänikin aihe olisi koskettanut nuorena, joten tämä kirja kosketti minua vielä nytkin. Kaiken huumorin takana pilkistää rankka asia, se oli todella hyvä piirre kirjassa.
Vaikka Lätkääntymisen lyhyt oppimäärä on sarjan toinen osa, sen voi hyvin lukea vaikkei ole ensimmäistä osaa lukenutkaan. Tämä ei olisi ollenkaan hassumpi lahja jollekin varhaisnuorelle tytölle.
Itse olen tämän kirjan lukenut, mutta ei ollut ehkä ihan minun tyylinen::)
VastaaPoistaPollenkirjakarsina.blogspot.fi