Timo Parvela & Bjørn Sortland
Kuvittanut Pasi Pitkänen
121 s.
2015
WSOY
Lainattu kirjastosta
Kepler62 -sarja on taas yksi asia jonka kirjablogit minun eteeni toivat. Hyvät lastenkirjat jäävät vieläkin ihan liian usein huomaamatta katalogeista, mutta tähän sarjaan kiinnitin huomiota kun yksi jos toinenkin bloggari sen huomioi - ja kehui. Pitihän minunkin, ja jäin heti koukkuun!
Aivan ensiksi seuraa matka tulevaisuuteen. Aikaan, jolloin maapallo on pahasti ylikansoitettu ja luonnonvarat hupenmassa. Ei hyvältä näytä. Tutustutaan myös Ariin ja Joniin, veljeksiin jotka elävät kaksin, ja Ari joutuu huolehtimaan sairaasta pikkuveljestään. Täytyy hankkia ruokaa ja kuluttaa päiviä, jotka menevät lähinnä pelaillen. Sitten pojat saavat käsiinsä himoitsemansa Kepler62-tietokonepelin. Alkaa armoton seikkailu, kun pojat tahtovat saada pelin läpi: kukaan ei tiedä mitä viimeisen tason suorittaneille käy.
Kepler62-sarja on kuusiosainen, ja sarjan toinen osa on jo ilmestynyt. Seuraavan kirjastoreissun yksi hankinta on jo selvillä, sillä tähän sarjaan jäin koukkuun. Jotenkin minulle jäi tunne, että tämä ensimmäinen kirja on alustusta, se kertoo mitä tapahtuu. Kutsu kuvaa aikaa, mihin sarja sijoittuu, ja se myös kertoo Arista ja Jonista. Tottakai kirja kertoo myös Kepler62:sesta, siitä, mihin koko kirja keskittyy. Mutta tuntuu, että seikkailu alkaa vasta sarjan toisessa osassa.
Vaikka tarina vasta alkaa Kutsussa, oli tämä silti todella hieno aloitus. Kierrellessäni blogeja huomasin, etten ole ainoa joka kirjasta on innostunut, ja luulen että meitä sarjan seuraavaa kirjaa odottavia on useita. Vaikka meitä aikuisiakin seikkailukertomus kiinnostaa, niin luulen että vielä innostuneemmin uutta osaa odottavat lapset. He kuitenkin kuuluvat kohderyhmään, ja heitä ajatellen sarja on kirjoitettu.
Ja tässä nyt on sellainen sarja johon innostuvat varmasti myös nuoret pojat. Jo tässä ensimmäisessä osassa oli niin paljon vauhtia ja toimintaa, että mitäs sitten kun seikkailu kunnolla alkaa! Kirjailijakaksikko osaa todella kirjoittaa myös pojille, ja avaruusaihe on varmasti myös poikia lähellä. Myös se, että kirja pohjautuu tietokonepeliin, on seikka joka vetoaa nuoriin poikiin. En ollenkaan sano, etteivätkö tytötkin tästä innostuisi: oikeastaan tämä on sarja kaikille joilla on seikkailumieltä.
Ja mikä kuvitus tässä kirjassa on! Pasi Pitkänen on tehnyt niin hyvää työtä, että siitä ei voi olla pitämättä, ja sitä ei voi olla ihastelematta. Kuviin jää kiinni, niitä tutkii hetken jos toisenkin. Se tekee lukemisesta vielä suuremman nautinnon.
Kepler62 on todella hyvä syy aikuisellekin lukea lastenkirjallisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!