tiistai 2. helmikuuta 2016

Sadie Jones: Kotiinpaluu

Kotiinpaluu
Sadie Jones
Suomentanut Marianna Kurtto
361 s.
2016
Otava








Kustantajalta


Voi minkä kirjan juuri luinkaan! Jostain syystä minulta jäi kesken Sadie Jonesin edellinen suomennos Ehkä rakkaus oli totta. Luulen kuitenkin Kotiinpaluun luettuani että kyse oli enemmänkin väärästä hetkestä kuin siitä, että kirja ei olisi ollut minun makuuni ja se ansaitsee ehdottomasti uuden yrityksen.

Kotiinpaluu kertoo nuoren Lewisin kipeän kasvutarinan. Lewis menettää äitinsä traagisissa olosuhteissa ja siitä alamäki alkaa. Se vie Lewisin tilanteeseen jossa hän joutuu vankilaan, ja Kotiinpaluu kertookin hyvin pitkälti ajasta jolloin Lewis vapautuu vankilasta. Onnistuuko hän sopeutumaan takaisin normaaliin elämään? Miten elämä Lewisiä kohtelee?

Sadie Jones on todella taitava elämän kuvaaja. Kotiinpaluussa hän onnistuu hämmentävän taitavasti kuvaamaan nuoren, masentuneen miehen elämää. Jones onnistuu tässä niin hyvin, että minä tunsin meneväni Lewisin pään sisään. Minäkin tunsin hänen elämän tuskansa, tuskan joka aiheutti tarpeen esimerkiksi viiltää itseään.

Kipeiden asioiden kuvaaminen ei koskaan ole helppoa. Se vaatii hyvän ihmistuntemuksen tai sen, että kirjailijalla itsellään on taustalla omaa tai läheisen tuskaa. En tiedä kummasta seikasta Jonesin kohdalla on kyse, mutta oli kumpi hyvänsä, niin äärettömän aidon tuntuisesti hän on Lewisin kivun tavoittanut.

Vaikka suurimmaksi osaksi Kotiinpaluu on äärimmäisen nautittava teos, todellista kauniin kerronnan juhlaa, niin minä koin sen myös hieman ahdistavaksi kirjaksi. Lewisin kipeät elämänkokemukset ja rinnalla kulkeva Kitin vaikea tarina sattuivat minuunkin, sillä myötäelän pahimmillaan (tai parhaimmillaan!) fiktiivisten henkilöiden elämää todella rajusti. Tämä voi olla hyvä taikka huono asia, parhaimmillaan nautin siitä todella paljon.

Ja Jonesin luomat henkilöt! He ihastuttivat ja vihastuttivat. Löytyi hahmoja joihin ihastuin hirvittävän paljon, ja heitä, joita inhosin sydämeni pohjasta. Jones on ehdottomasti paras henkilökuvaaja hetkeen.

Kotiinpaluu on ihastuttanut kovasti bloggareita, eikä syyttä. Minulle tämä oli huimaavan hieno teos kipeistä asioista, kirja jota luki nautinnolla. Jos kirjavuosi alkaa Kotiinpaluun kaltaisilla helmillä, mihin tämä vuosi vielä johtaa?

P.S. Vielä pari päivää aikaa osallistua täällä arvontaan. Arvon siis 4.2. kolme (!) kappaletta Petteri Nuottimäen hienoa esikoisteosta Varaudu pahimpaan. Kannattaa osallistua!

7 kommenttia:

  1. Kotiinpaluu on minulle jo toinen napakymppi tänä vuonna. Teos on kuin Linnuntien brittiversio!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, nyt himottaa tietää mikä sun toinen napakymppisi oli! <3

      Poista
  2. Kotiinpaluu on vakuuttava. Kepeä se ei tosiaankaan tunnelmaltaan ole, mutta juuri siksi se onkin niin hieno teos. Tuntuu, että kirjan arvo ja vaikutus nousevat vielä nyt, kun muistelen lukukokemusta jälkikäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirri, ihan totta. Kotiinpaluusta tekee vaikuttavan juuri se hiukan surumielinen ja ahdistavakin tunnelma. Kyllä tämä jää pitkäksi aikaa mieleen!

      Poista
  3. Hienon arvion kirjasta kirjoitit. Minulla tämä on kirjastosta lainattavien kirjojen kärjessä, kunhan sen vain käsiini saan muiden innokkaiden lainaajien joukosta. En malttaisi odottaa!

    VastaaPoista
  4. Tältä teokselta odotan todella paljon, siksi kiittäviä arvioita siitä olen lukenut.

    Heitin sinulle pienen haasteen täällä: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2016/02/viiden-kirjan-haaste.html

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!