David Walliams
Kuvitus Tony Ross
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
272 s.
2016
Tammi
Kustantajalta
Mikä ihana viikonloppu onkaan loppumaisillaan! Olen saanut viettää laatuaikaa siskonpoikani kanssa, leikkien ja lukien. Olen saanut uuden lempinimen, lukutäti, ja lukenut useamman ihanan lastenkirjan yhdessä herra viis veen kanssa. Olen saanut myös omaa lukuaikaa, lukenut useamman hienon kirjan, joista yksi on David Walliamsin uusi suomennos, Gangsterimummi.
Tutustuin ja ihastuin Walliamsiin Herra Lemun seurassa. Herra Lemu oli kerrassaan ihastuttava lastenkirja, mutta vielä enemmän minuun kolahti Poika ja mekko, joka suomennettiin viime vuonna. Kirjojen lisäksi kertakaikkiaan rakastan Walliamsina tyyppinä, ja olinkin vallan iloinen kun sain ihailla häntä viime vuonna suomessa lähetetyssä Britannian Talentissa, jossa mies oli tuomarina. Hän on vaan niin mahtava persoona!
Gansterimummi on kunnianosoitus isovanhemmille. Se kertoo 11-vuotiaasta Benistä, jonka mielestä on kertakaikkiaan kurjaa mennä mumminsa luokse joka perjantai. Mummi haisee kaalille ja kuorsaa - miten tylsää! Sitten Ben löytää mumminsa luota keksipurkin, joka on täynnä koruja ja timantteja - varmasti miljoonien arvosta. Selitys aarteille löytyy, ja mummilta löytyy niin jännittäviä tarinoita että Benin mielipide hänestä muuttuu kertaheitolla. Ben keksiikin jotain paljon jännittävämpää kuin pelkät tarinat, sillä hän alkaa suunnitella erästä yhteistä retkeä mummin kanssa.
Jokaisessa lukemassani David Walliamsin kirjassa on jokin tärkeä sanoma lapsille. Se on kuitenkin piilotettu niin hienosti tarinaan, ettei Walliams millään tavoin saarnaa tai heristä sormea, päinvastoin. Hänen luomansa tarinat ovat täynnä huumoria ja oivallista kerrontaa, että varmasti lapset niistä nauttivat. Niin nauttii aikuinenkin, enkä varmasti ole ainoa.
Gangsterimummissakin on sanoma. Ben ei varmasti ole ainoa lapsi, jonka mielestä isovanhemmat ovat hiukan tylsiä. Tuo on valitettavaa, mutta ihan totta. Minua on siunattu ihanilla isovanhemmilla, joita varsinkin nyt vanhempana arvostan todella paljon - ehkä en lapsena näin paljoa arvostanut, valitettavasti. Walliams pukee tarinan muotoon tärkeän asian: sen miten mummit ja ukit voivat olla ihan mahtavia tyyppejä kun heihin vaan malttaa kunnolla tutustua. Antaa heille mahdollisuuden, kuuntlee heidän tarinoitaan, tutustuu heihin. He ovat varmasti yhtä mahtavia kuin Benin gangsterimummi!
Gangsterimummi on lastenkirjallisuutta parhaimmillaan. Se on todella hauska, hyvä tarina, jossa Tony Rossin kuvitus tukee Walliamsin tarinaa todella hienosti. Kirja naurattaa, mutta toivottavasti saa myös lapset ajattelemaan. Ajattelemaan, olisiko se vähän tylsältä tuntuva mummi tai pappa sittenkin ihan mahtava tyyppi kun häneen malttaa tutustua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!