Enni Mustonen: Lapinvuokko

Lapinvuokko
Enni Mustonen
255 s.
2010
Otava









Lainattu kirjastosta


Tuntuu että muualla Suomessa pakkanen on hieman hellittänyt otettaan, mutta täällä Itä-Suomessa paukkuu vieläkin. Tänäkin aamuna pakkasmittari näytti -25 lukemia, ja äsken säätiedotus lupasi samanlaisia lukemia huomisellekin. Huhhuh! En vihaa talvea, mutta pitäisin enemmän sellaisista -10 asteen pakkasista - olisi viileää, lumi pysyisi maassa, mutta ei olisi näin turkasen kylmä. Keskitynkin tiiviisti odottamana kevättä, joka tuntuu olevan kovin kaukana...

Pakkasella ei tee mieli lähteä ulos, ja paljon onkin tullut vietettyä aikaa viltin alla lukien. Loppuviikosta iski taas se tuttu nälkä: Enni Mustos-nälkä. Tämä nälkä vaivaa nykyisin säännöllisin väliajoin, Mustosta on pakko olla lainassa kirjastosta nälän varalta. Sain luettua Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan ja luin Lapinvuokon, joka aloittaa kehutun Pohjantuulen tarinoita -sarjan.

Pohjantuulen tarinoita on tuttua Enni Mustosta: se on historiallista viihdettä. Se kertoo rovaniemeläisestä Annikki Hallavaarasta, metsänhoitajaperheen ainoasta tyttärestä. Lapinvuokossa kerrotaan toisen maailmansodan aikaisesta Suomesta, eletään talvi- ja jatkosodan aika. Sitä ennen Annikki pääsee kuitenkin ylioppilaaksi ja menee naimisiin. Tuoreen morsiamen onni ei valitettavasti ole pitkäaikainen, ja Annikilla on sotien aikaan edessään monta mutkaa matkassa.

Onpa kummallista ajatella että vielä jokin aika sitten en ollut oikeastaan lainkaan kiinnostunut historiallisesta kirjallisuudesta: olen jopa joskus maininnut sen yhdeksi genreksi jota karttelen. En muista minkä ansiosta käänsin kelkkani, mutta hiljalleen olen alkanut lukea enemmän ja enemmän historiallista kirjallisuutta. Etenkin lähihistoria kiinnostaa, niin meillä Suomessa kuin maailmallakin. Suomen lähihistoria ehkä on kuitenkin se kaikista kiinnostavin asia, tahdon tietää miten tässä maassa ennen on eletty. Enni Mustonen on loistava kirjailija juuri tähän tarkoitukseen, sillä hän kertoo maamme historiasta tavalla, joka innostaa. Mustosen tapa kertoa on ihmislähtöinen, Lapinvuokkokin kertoo ennen kaikkea Annikin tarinaa, mutta samalla kertoo talvi- ja jatkosodan ajasta, joka kiinnostaa minua kovasti.

Lapinvuokko oli niin hyvä kuin hyvä Mustosen romaani saattaa ollakin. Ihastuin Annikki Hallavaaraan, ja elin jännityksellä mukana niissä mutkissa, joita elämä hänen eteensä toi. Enni Mustosella on yleensäkin ollut tapana luoda sellaisia henkilöhahmoja, joihin on helppo samaistua ja ihastua. Onneksi, sillä muuten voisi jäädä sarjan seuraavan osan lukeminen väliin.

Vaikka Lapinvuokko onkin viihdekirja, kuten Enni Mustosen kirjat yleensäkin, niin aiheet ovat kirjassa raskaita. Tietenkin talvi- ja jatkosodan aika on aina raskas. Annikin avioliitto päättyy tummiin sävyihin ja suruharsoon ja sitä seuraa lesken ei aina niin helppo elämä. Kuitenkin Lapinvuokko aloittaa Pohjantuulen tarinoita -sarjan Mustoselle tyypillisesti, kepeästi, ja seuraavaa osaa jää odottamaan.

Onneksi, onneksi minulla odottaa kirjastolainoissa Pohjantuulen tarinoiden seuraava osa: voin palata pian Annikin seuraan.