Pasi Pekkola: Unelmansieppaaja

Unelmansieppaaja
Pasi Pekkola
343 s. 
2013
Otava









Lainattu kirjastosta


Pasi Pekkola hurmasi minut viime syksynä ilmestyneellä Lohikäärmeen värit romaanillaan. Se oli vahva kuvaus Kiinasta ja vei minut mielikuvissani matkalle jota en kadu. Goodreads väitti minulle että olisin lukenut Pekkolan esikoisromaanin Unelmansieppaajan, mutta koska minulla ei ollut kirjasta mielikuvia, haalin sen käsiini kirjastosta. Blogistani en ainakaan kirjaa löytänyt, joten minun on täytynyt erehdyksessä klikata kirja luetuksi - sillä Unelmansieppaaja oli minulle uusi, tuore matka.

Unelmansieppaaja kertoo Roosasta, Akista ja Tapiosta, ja kirjan varrella näiden kaikkien tarinat yhdistyvät hienolla tavalla. Roosa on kirjallisuudenopiskelija, joka muuttaa Helsinkiin rakkauden perässä. Rakkaus Janiin ei kuitenkaan ole ruusuilla siloiteltu tie, mutta Roosa jaksaa odottaa. Tapio taas on entinen ammattikoripalloilija, jonka ura tosin alkaa olla muisto vain. Akilla on tavoitteena olla Suomen vahvin mies, jonka lisäksi hän tahtoo valloittaa lähikaupan myyjän sydämen. Näiden kaikkien kolmen ihmisen elämät nyrjähtävät sijoiltaan kun eräs kirjailija hyppää metron alle.

Voi että. Lukuvuoteni 2016 on alkanut todella hienolla tavalla - olen saanut lukea hienoja uutuusromaaneja, olen nauttinut lukemisesta kirja toisensa perään. Vaikka vuosi on aluillaan, on jo nyt ilmestynyt todella hienoja kirjoja. Silti, uutuuksien ohi puski väkevällä tavalla Pasi Pekkolan esikoisromaani. Lohikäärmeen värit vei minut Kiinaan, ja hienolle matkalle veikin - mutta Unelmansieppaaja tuli iholleni, puski ihnoni alle ja suoraan sieluun. Se toi liikutuksen, se toi hymyn, se toi muutaman kyyneleenkin. Ihan siitä ilosta, että luin niin väkevää kirjaa.

Pasi Pekkola on todella taitava kirjoittaja. Kuinka kuvailisin häntä parhaiten? Hän ei kirjoita monimutkaisesti, hän ei etäännytä lukijaa eriskummallisilla kielikuvilla, vaan hän kirjoittaa tavalla joka tule lukijaa lähelle. Pekkola on työskennellyt toimittajana, ja kenties se näkyy hänen tavastaan kirjoittaa - hän osaa kirjoittaa sujuvaa tekstiä jota lukee mielellään.

Syy minkä takia Unelmansieppaaja puski niin syvälle, oli sen aihe. Kirjassa mennään syvälle esimerkiksi mielenterveyden syövereihin, ja se on aina aihe joka kiinnostaa. Kaikki mielenterveysongelmia käsittelevät kirjat eivät toki sytytä, sillä siihen tarvitan omanlaisensa käsittelytapa. Pekkola kuvaa mielenterveysongelmia hienosti, tavalla josta minä pidin suunnattomasti. Hän ei paasaa aiheesta, hän ei tuo sitä liikaa esille. Se kulkee mukana tarinassa, osana sitä. Ja mukana on myös muuta.

Eniten henkilöistä rakastuin Roosaan. Roosa on jollain tapaa heikko, mutta kuitenkin vahva. Vähän kuin minä? En voi olla ihastumatta fiktiiviseen hahmoon josta löydän samaa kuin itsessäni, ja Roosa vei sydämeni. Muutkaan päähenkilöstiä, Tapio ja Aki, eivät ole hassumpia ja heissä on omat vahvuutensa. Kun kirjassa on kolme keskeistä henkilöä, tilanne voi olla se ettei pidäkään jostakusta. Että yhden kertojan osioita ei lue mielellään. Mutta Unelmansieppaajan kaikki hahmot olivat kiinnostavia tavallaan, ja heidän tarinaa seurasi mielenkiinnolla. Tottakai - koska tarinat nivoutuivat yhteen.

Voi, hyvät ihmiset. Lukekaa Pekkolaa! Tässä on vahva kotimainen kirjailija joka hallitsee niin kirjoittamisen kuin tarinan kuljettamisenkin. Minä suosittelen!