Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven

Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven
Romain Puértolas
Suomentanut Taina Helkamo
224 s. 
2016
Otava








Kustantajalta

 Ilahduin kovasti postiluukusta rapsahtaneesta kauniskantisesta Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kirjasta. Kirja kiinnosti minua jo ennen kustantajan ylläripakettia varovasti, sillä luin olen lukenut Puértolasin edellisen kirjan, Fakiirin joka juuttui Ikea-kaappiin. Otin kirjan lukuun heti, sillä arvelin luvassa olevan kevyttä välipalakirjallisuutta.

Jollainen tämä kirja onkin. Se kertoo äidin ja tyttären välisestä rakkaudesta taianomaisen aikuisten sadun voimin. Rankalainen postiljoonin, Providence, on määrä matkustaa Pariisista Marokkoon noutamaan sairasta adoptiotytärtään kotiin. Yhtäkkiä koko lentoliikenteen pysäyttää Islannissa purkautuva tulivuori, eikä Providence pääse matkaan. Niin, paitsi lentämällä itse. Hän opettelee lentämisen taidon ja lentää tyttärensä luokse.

Tämä pieni aikuisten satu on nopeaa luettavaa - Puértolaksen kerronta ja Taina Helkamon käännös on sujuvaa luettavaa, ja minä ainakin paloin halusta tietää miten lopussa käy. Pääseekö Providence tyttärensä luokse ajoissa? Reilu kaksisataa sivua on juuri sopiva mitta tälle kirjalle, sillä pidemmälle venyttäminen olisi tehnyt kirjalle hallaa.

Sanon suoraan, etten juuri pitänyt Puértolasin edellisestä kirjasta. Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin ei hirveästi naurattanut, ja siksi suhtauduin tähän kirjaan aluksi varoen. Pitäisinkö tästäkään? Mutta kuten aina, positiivinen yllätys on aina se paras. Putosin taianomaiseen aikuisten satuun heti ensi sivuilta, ja luin kirjan oikeastaan parilta istumalta. Fakiirissa minua ei viehättänyt huumori, mutta tämä Tyttö on mukavalla tavalla hauska, ja täynnä taikaa.

Koko kirjan sitoo kasaan loppu. Jouduin miettimään jonkin aikaa suhtautumistani loppuun, mutta tulin siihen tulokseen että se kuului kirjaan. Se tosin myös muutti hieman käsitystäni tästä tarinasta, mutta... en paljasta enempää!

Kun lukee paljon dekkareita tai raskaampia romaaneja, tällainen kirja on juuri hyvä sinne väliin: tuomaan hyvää mielt ja hymyn huulille.

Ihanaa sunnuntaita, lukutoukat! Otetaan kirja käteen ja annetaan fiktion viedä.