Kate Atkinson: Hävityksen jumala

Hävityksen jumala
Kate Atkinson 
Suomentanut Kaisa Kattelus
494 s. 
2016
S & S








Kustantajalta


Tätä kirjaa olen odottanut! Löysin Kate Atkinsonin vasta Elämä elämältä teoksen myötä, jonka myötä myös suinpäin rakastuin tähän kirjailijaan. Elämä elämältä olikin minulle vuoden 2014 parhaita lukuelämyksiä, joten voi arvata että olin innoissani kun kuulin että Atkinsonilta suomennetaan Hävityksen jumala, joka on Elämä elämältä sisarteos. Ja sanonpa heti: en joutunut pettymään.

Tämän teoksen pääroolia näyttelee Teddy Todd, joka on Elämä elältä kirjan päähenkilön Ursula Toddin pikkuveli. Teddy on runoilijanalku ja sankarilentäjä, jonka eteen elämä toi myöhemmin parisuhteen sekä lapsen. Teddy on mies, joka oli jo tavallaan luopunut elämästä, mutta saa ikään kuin toisen mahdollisuuden. Se on käytettävä hyvin.

Hävityksen jumalaa kannatti odottaa. Atkinsonin tapa kuvata aikaa ja ihmistä on ihailtava, sellainen joka tekee hänen kirjoistaan lukusukkuloita. Kirjoja, joiden sivuja kääntää yksi toisensa perään ja on kirjan lopussa ennen kuin huomaakaan. Elämä elämältä jäi mieleeni niin voimakkaana kirjana, että aivan siihen ei Hävityksen jumala yllä. Ei se kyllä jää kauaksi, vaan on mahtava kirja kirjavuoden 2016 alkuun.

Hävityksen jumalissa aika vaihtuu. Kuvataan eri vuosikymmeniä vuoronperään, mutta kuitenkin tavalla jossa jokainen luku on tärkeä. En ihastunut mihinkään Teddyn elämänjaksoon erityisesti, vaan nautin niistä kaikista yhtälailla. Jos kerronta olisi tapahtunut ritirimpsussa, kertoen Teddyn elämän suoraviivaisesti, kirja ei olisi ollut niin herkullinen. Kun aika vaihtui, pysyi mielenkiinto yllä aivan toisella lailla.

Ehkä syy siihen, että Elämä elämältä jäi mieleeni väkevämmäksi lukuelämykseksi, oli etten ihastunut Teddyyn yhtälailla kuin Ursulaan ihastuin. Teddy on mukava mies, hyvä puoliso ja ainakin yrittää olla hyvä isä, mutta... Ursulassa oli vielä enemmän vetovoimaa, vielä enemmän tenhoa. Tällä hetkellä mielessäni on, että Teddystä tuli Hävityksen jumalassa jotenkin kokonaisempi hahmo, tavoitin hänen sisimpänsä paremmin.

Ja se, miten Atkinson pitää otteessaan lähes viidensadan sivun ajan. Minulle on haasteellista aloittaa paksu kirja, koska mietin aina onnistuuko kirjailija pitämään otteessaan loppuun saakka. Atkinson onnistui, ja oli vielä jemmannut hieman yllätystä loppuun... Lukekaa niin tiedätte!

Erityiskiitoksen saa Kaisa Kattelus: hän on ollut kääntäjänä lähes kaikissa Atkinsonilta suomennetuissa romaaneissa, ja luulen että jippo on juuri siinä. Hän on tullut niin tutuksi Atkinsonin kirjojen ja tyylin kanssa, että tämän homman hän osaa täydellisesti. Niinpä Hävityksen jumalan käännöskin oli herkkua.

Jos olet lukenut Elämä elämältä, nautit Hävityksen jumalastakin. Jos taas et sisarteosta ole lukenut, voit yhtä hyvin aloittaa tästäkin sillä teokset ovat itsenäisiä. Yhtäkaikki, suosittelen kumpaakin. Vahvasti.