Markku Varis
221 s.
2016
Nordbooks
Arvostelukappale kustantajalta
Sain Markku Variksen romaanin Pena Peura yllätyspaketissa kustantajalta ja täytyy tunnustaa: suhtauduin Pena Peuraan ensin hieman ennakkoluuloisesti. Kirja jäikin odottelemaan hyllyyni useammaksi kuukaudeksi, mutta kuluneella viikolla ajattelin kokeilla kirjaa. Miksi ei? Ja niinhän siinä kävi, että pidin Variksen kerrontatyylistä kovasti.
Pena Peura on episodiromaani yhden nuoren miehen sekä tämän lähipiirin elämän tapahtumista. Minulle keskeisimmässä roolissa kirjan aikana oli Pena, mutta muitakin kiinnostavia henkilöitä kirjailija oli kirjaansa sijoittanut. Eletään läpi kouluaikojen aina yliopistoon saakka, Pena aikuistuu ja joutuu kohtaamaan vastoinkäymisiä elämässään. Itse kukin kirjan henkilöistä joutuu tekemään jonkinlaisia ratkaisuja - jotkut onnistuneita, jotkut epäonnistuvat. Kaikkein kiinnostavimmaksi kirjassa käy loppu, joka muuttuu fantasiahenkiseksi. Pena Peura siirtyy lapsuuden reaalimaailmasta aikuisten haavemaailmaan.
Alun alkaen syy miksi suhtautuin varauksella Pena Peuraan, oli kirjan päähenkilö. Kiinnostuisinko kirjasta jonka keskeisessä roolissa oli mies, ja joka kertoo miehen elämäntarinaa? Kun mietin asiaa myöhemmin, tulin siihen tulokseen että olen pitänyt monesta miehen elämää käsittelevästä kirjasta kovasti, josta syystä päätin Markku Variksenkin romaania kokeilla - onneksi. Variksen tapa kertoa on elävää ja kirkasta, jollain tapaa valmista. Pena Peuraa lukee mielellään ja jokaisesta kirjan hahmosta kiinnostuu omalla tavallaan.
Ratkaiseva tekijä Pena Peurassa oli sen rakenne. Kirja on rakennettu episodiromaaniksi, joka sopii kirjaan todella hyvin. Episodit antavat kerronnalle tilaa ja eri henkilöt pääsevät helposti suurempiin rooleihin. Jos kirja olisi ollut tavallisessa romaanimuodossa, kaikkein suurimman roolin olisi varmaankin ottanut Pena, eikä kirjasta olisi silloin tullut ainakaan minulle näin mieleinen.
Markku Varis kirjoittaa tekstiä jota lukee mielellään. Hänen luomansa loppuratkaisu teki kirjalle sen mitä se jotenkin kaipasi: loi finaalin, antoi tarinalle hienon täydennyksen. Yllätyin Pena Peurasta positiivisesti, ja nämä kirjalliset positiiviset yllätykset ovat juuri niitä parhaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!