sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Klassikkohaaste: Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä



Sonja O. kävi täällä
Anja Kauranen
275 s. 
1981 
WSOY









Lainassa


 Klassikkohaaste on taas täällä, nyt kyseessä on jo Klassikkohaasteen kolmas osa. Osallistuin ensimmäiseen osaan Jane Austenin mahtavalla klassikolla Ylpeys ja ennakkoluulo, joka itse asiassa saattoi olla ensimmäisiä lukemiani klassikoita - ainakin pitkään aikaan. Toinen osa jäi minulta välistä, mutta nyt ajattelin lähteä haasteeseen mukaan. Olen muutenkin päättänyt viettää klassikkokesää, joten haaste sopi minulle loistavasti. Klassikkohaaste kolmosta emännöi Marile 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogista.


Valitsin hieman uudemman klassikon, Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä, joka oli jo jonkin aikaa odottanut hyllyssäni lainattuna vanhemmilta. Sonja O:sta olin toki kuullut paljon, ja luulen että se on sellainen kirja josta olisin nuorenakin pitänyt kovasti, raju, rumankaunis ja omaperäinen, pääroolissa ihana Sonja O., johon ihastuin nytkin kovasti. Tämä olisi ollut nuorelle Kristalle omiaan, mutta kävi tämä aikuisenkin lukutoukan sydämeen.

En aio paneutua kovin tarkkaan Anja Kaurasen esikoisromaanin juoneen. Kerron sen, että pääroolia tosiaan näyttelee Sonja O., omapäinen ja räväkkä nuori nainen. Hän yrittää tulla toimeen itsensä kanssa ja löytää oman, aidon persoonansa, hän vaihtaa miestä useammin kuin lukija pysyy laskuissa mukana. Sonja O.:lla on juopotteleva isä ja venäläiset isovanhemmat, hieman kummallinen äiti sekä kehitysvammainen veli. Noista lähtökohdista Anja Kauranen on saanut aikaan Sonja O.:sta tarinan, joka epäilemättä häkellytti 80-luvulla ja sai minut nyt aikuisena ihastumaan kirjaan.

Tosiaan, Sonja O. kävi täällä oli kirja joka häkellytti kovasti ilmestyessään 80-luvulla, luulen että kirjasta innostuivat monet nuoremmat lukijat, mutta vanhemmat saattoivat kavahtaa Kaurasen kuvailua sekä ronskia kieltä. Kirjassa nimittäin tapahtuu: käydään läpi lukuisat makuuhuoneet, Kallion kadut sekä mielisairaala, eikä seksin ollessa kyseessä yksityiskohtiakaan vältellä. Mutta se kuuluu kirjaan, sillä sellainen Sonja on, raju, ronski ja aito. Ihanan aito.

Koska tuntemukseni klassikkoja ja vanhempaa kirjallisuutta kohtaan on valitettavan suppea vielä toistaiseksi, en osaa oikein verrata Kaurasen esikoisteosta muihin aikansa kotimaisiin kirjoihin. Voisin kuitenkin kuvitella, että se on jonkin verran avannut tietä muille kaltaisilleen, ehkä Sonja O.:n kaltaisia kirjoja ei hirveästi vielä tuohon aikaan oltu julkaistu? Voisin myös kuvitella että se rohkaisi muita kirjailijoita kirjoittamaan vahvoista, persoonallisista naisista, joita on myöhemmin nähty runsaasti myös kotimaisessa kirjallisuudessa.

Sonja O. kävi täällä ei siis turhaan ole noussut klassikon asemaan. Ihastuin kirjaan nyt, mutta olisin kenties ihastunut kirjaan vielä enemmän jos olisin lukenut tämän reilut kymmenen vuotta sitten. Olin silloin tietyllä tapaa kapinallinen ja olisin löytänyt Sonjalle kenties suuremman paikan sydämestäni. Paikka hänelle löytyi nytkin, mutta enää en koe samanlaista kapinoinnin tarvetta - olen loppujen lopuksi aika kiltti. Muistan kuitenkin miltä tuntui kapinoida, joten ehkä tiedän osittain miltä Sonjastakin tuntuu. 80-luvun nuoret ovat varmasti rakastuneet tähän teokseen, aikansa kuvaukseen ja räväkkään nuoreen naiseen jonka Anja Kauranen on luonut.

Kaurasen esikoisromaani on myös suuri kuvaus naiseudesta. Siitä, että naisen täytyy saada etsiä itseään, saatava kokeilla rajojaan ja vaikka hypätä vuoteesta toiseen jos siltä tuntuu. Saa rakastaa, saa rakastaa vaikka useampia miehiä jos siltä tuntuu. Saa olla oma itsensä. Voi miten ihastuinkaan tähän asiaan kirjassa! Se on niin totta vieläkin, eikä tuo asia ole ainakaan minun mielestäni muuttunut mihinkään, vaikka useampi vuosikymmen kirjan julkaisemisesta on kulunut. Olisi ihanaa lukea Sonja O. kävi täällä lukupiirissämme, Lukevissa leideissä, jossa luemme naisia ja naiseutta käsitteleviä kirjoja - vaikka useammin luemmekin eri kulttuurien kirjoja. Ehkä joskus kotimainen klassikkokin?

Onneksi luin viimeinkin Sonja O.:n. Monelta kantilta suuri kirja, joka on kenties avannut paljon portteja - jäin vain miettimään mitä 18-vuotias Krista olisi ajatellut kirjan luettuaan - kenties rakastunut vielä enemmän?

23 kommenttia:

  1. Olipa sinulla erilainen lukukokemus kuin minulla. Luin kirjan joskus blogini alkuaikoina, ja se oli todella puuduttava ja pitkä - eli en yhtään innostunut. :) Ehkä kirja oli myös hieman liian ronski minulle. Mutta kivaa, että tällä kirjalla on edelleen myös ystäviä ja uusia lukijoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, on ihanaa että meitä lukijoita on erilaisia. Minä tosiaan ihastuin Kaurasen räväkkään kieleen ja persoonalliseen Sonjaan, vaikka paikoin lukiessa pitikin vähän punastella. On ihanaa löytää vuosien jälkeen tällaisia kirjoja! <3

      Poista
  2. Tämä kolahti aikanaan ja kovaa, joten siinä suhteessa uskoisin, että arvelusi siitä, että olisit nuorempana innostunut vieläkin enemmän saattaa hyvinkin olla oikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, voin arvata että nuoremmalle lukijalle tämä olisi vielä kovempi juttu! Vielä jos nuorelle sattuu kapinallisempi mieli niin kirja kolahtaa kunnolla. Täytyy pistää mieleen kun joku sopivan ikäinen kyselee lukuvinkkejä. :)

      Poista
  3. Kiva kun olit mukana klassikkohaasteessa! Tämä pitää joskus lukea, aika ristiriitaisia mielipiteitä olen kuullut kirjasta ja sehän vain lisää kiinnostusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, kiitos järjestämisestä! <3 Tämä on ihana haaste. Sonja O on tosiaan herättänyt ristiriitaisia tunteita, mutta minä tykkäsin kovasti.

      Poista
  4. Oih ja voih, Sonja O. <3 Luin tämän itse ehkä 19-vuotiaana ja muistan, miten tein marginaalit täyteen merkintöjä. Sonja O. oli jotain, mitä en ollut koskaan aiemmin lukenut. Se räjäytti pään, ja oli nuorelle kapinalliselle minulle rakkain kirja monta vuotta. Enpä tiedä, millaiselta sen lukeminen nyt 15 vuotta vanhempana tuntuisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisku, Sonja O. olisi räjäyttänyt myös nuoren Kristan pään totaalisesti, mutta teki se vaikutuksen mysö nyt vanhemmalla iällä. Aion suositella kirjaa jokaiselle nuorelle kapinalliselle joka tulee vastaani <3

      Poista
  5. Mulla meni lukujumituksissani vallan ohi kesän Klassikkohaaste niin kuin on menneet kaikki tämän vuoden haasteet ja tempaukset. Kiva kun sinä olit mukana :-) Ehkä minäkin taas tammikuussa.

    Mietin vaan kovasti olenko lukenut Sonja O:n silloin 80-luvulla, kun luulen että olen mutta pieni epäilys takaraivossa. Pitäisi joskus varmistaa lukemalla se, uudestaanko vai ensi kerran ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, onneksi klassikkohaasteita tulee vielä (toivottavasti) useita, niin sinäkin pääset mukaan. :)

      Sonja O. on varmasti monelle tuttu, mutta uskallan kyllä suositella että kokeilisit uudelleenkin. Jos olet kirjan jo lukenut niin nyt se voi tuntua ihan erilaiselta. :)

      Poista
  6. Tuon ilmestyminen oli tapaus. Se oli jotain uutta ja erilaista. Tuohon aikaan ilmestyi myös toinen teos, joka oli vielä kovempi juttu minulle. Olin oikealla hetkellä oikeassa paikassa, joten sain teoksen itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, herätit kiinnostuksen. Mikä tuo toinen teos oli? :)

      Poista
  7. Luin Sonja O:n joskus kirjallisuudenopintojeni alkuvaiheessa, heti lukion jälkeen. Muistan tykänneeni joistakin asioista kirjassa, mutta samaan aikaan mietin, etten varmaan taaskaan tätäkään kirjaa tajua yhtä syvällisesti kuin pitäisi :D. Olisi siis varmasti syytä tarttua tähän uudelleen kypsempänä lukijana. Tämä olisi minulla omanakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, minä en tiedä nytkään tajusinko jokaista syvällistä asiaa tässä kirjassa, mutta ei sen väliä. :D Pääasia että tykkäsin. :)

      Poista
    2. Joo, mulla oli silloin vain jonkinlainen alemmuuskompleksi, kun opiskelin kirjallisuutta sivuaineena ja yhtäkkiä se olikin sata kertaa monimutkaisempaa kuin lukiossa. Kaikki muut tuntuivat löytävän kirjoista sellaisia merkityksiä, mitä minä en, ja puheet vilisivät käsitteitä, joista en ollut kuullutkaan. Nykyisin ajattelen samoin kuin sinä: pääasia, että kirja antaa minulle lukijana jotain.

      Poista
  8. Sonja O asuu kirjahyllyssäni. Voisinpa jälleen verestellä muistojani hänen seurassaan ;)

    VastaaPoista
  9. Hyvä valinta klassikkohaasteeseen! Luin tämän vuosia sitten ja samalla sekä hämmennyin että vakuutuin. Mutta pahus, kun en kovin paljon tästäkään muista, ehkä uusintaluku olisi paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, ei olisi varmaan hullumpi idea lukea uudelleen. Minuakin kirja myös hieman hämmensi ja punastutti, mutta ihastuminen oli silti suurin tunne.

      Poista
  10. Minäkin olen mielestäni lukenut tämän joskus todella kauan sitten, mutta en muista kirjasta enää oikeastaan yhtään mitään. Taitaisi olla uusintaluvun paikka... :) Hienoa, että tämä oli sinulle noin mainio lukukokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, ilmiselvästi sisälläni asuu vieläkin pieni kapinallinen, koska sillä tavalla ihastuin Sonja O:hon. Omalla tavallaan hurmaava nuori nainen <3

      Poista
  11. Luin tämän joskus koulutehtävää varten enkä oikein pitänyt. Tästä teoksesta piti joidenkin taustatietojen mukaan löytyä myös huumoria, mutta itse en sitä oikein onnistunut löytämään. Muistan tosin, että kun kerroin lukukokemuksestani ryhmäläisilleni, minua nauratti suunnattomasti eräs kohta, jonka aivan sattumalta työskentelyn lomassa valitsin lukunäytteeksi. Se meni jotenkin näin: "faija renaa Tutankhamonin haudasta löydetyn näköistä gramofonia". Tuo lause jäi mieleeni elävästi, ja ominkin tuon "Tutankhamonin haudasta löydetyn näköisen" omaan sana- ja kuvailuvarastooni. :-D

    VastaaPoista
  12. Olen tämän lukenut varmaan parikymppisenä ja samoihin aikoihin luin myös kirjailijan toisenkin teoksen, Kultasuu. Voisin lukea ne uudestaan sillä, mulle on jäänyt niistä aika epäselvä käsitys - tuohon aikaan en oikein ymmärtänyt näiden kirjojen sanomaan ilmeisesti... en kyllä muista mitä muuta siihen aikaan innokkaasti luin :) (harmi kun en ole ennen kirjablogia pitänyt minkäälaista lukupäiväkirjaa)

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!