Marie Hermanson: Hämäränmaa

Hämäränmaa
Marie Hermanson
Suomentanut Jaana Nikula
299 s. 
2015
Like








Arvostelukappale kustantajalta


Ihan ensiksi tahdon toivottaa hyvää Eino Leinon ja runon ja suven päivää! Tämä päivä on ollut minulle monella tavalla poikkeuksellisen hyvä - liekö päivän kirjallinen henki tuonut myös onnentoivotuksensa elämääni. Tänään on tapahtunut kaikenlaista hyvää, ja päivään on kuulunut niin eräs päätös Lukutoukan kulttuuriblogia koskien sekä (ihanaa!) uudet silmälasit. Kumpaankin asiaan palaan bloggauksen lopussa, joten lukekaa sinne saakka...

Mutta Hämäränmaahan. Marie Hermanson on kirjailija joka hurmasi minut ensimmäisellä suomennoksellaan, Laaksolla. Mielisairaalaympäristöön sijoittuva psykologinen jännäri oli viedä minulta jalat alta, joten ilman muuta Hämäränmaakin kiinnosti. Niin se vain kuitenkin jäi hyllyyn odottamaan, ja nyt vasta oli oikea hetki lukea kirja. Suotta odotteli, sillä hurmaannuin Hämäränmaasta yhtä suuresti kuin Laaksostakin.

Hämäränmaassa matkataan ränsistyneeseen kartanoon, jossa asuu iäkäs Florence. Hän elää tikittävien kellojen keskellä, mutta hänen oma aikansa on pysähtynyt tiukasti vuoteen 1943 - ja siellä hän elää. Joukko nuoria päätyy kuka mitäkin kautta kartanoon, ikään kuin palvelusväeksi. Florence nimeää jokaiselle heistä oman roolin, ja nuoret elävät kartanossa rooliensa mukaan. Hekin uppoavat vanhaan aikaan ja löytävät Florencen kätköistä aikaan sopivat vaatteet. He saavat Florencelta asunnon ja palkan, ja hetken aikaa kaikki on hyvin. Sitten kartano saa vieraakseen ihmisen, joka keikauttaa kaiken päälaelleen ja nuorten rakentama kulissi alkaa rakoilla. Jokainen nuorista joutuu pohtimaan tahollaan mitä he ovat valmiita kartanoelämän eteen tekemään...

Hämäränmaassa on aivan oma tunnelmansa. Se ei ole mikään valoisa kirja, päin vastoin, nimensä mukaisesti kirjan tunnelma on musta, ellei jopa synkkä. Hieman goottihenkinen, tuli jossain vaiheessa kirjaa lukiessa mieleen. Vaikka kirjassa 1940-luku onkin hyvin vahvana, ei Hämäränmaa missään nimessä ole historiallinen romaani - tuo aika kun on vain Florencen mielessä ja kartanossa, mutta muuten kirjassa eletään nykyaikaa. Jossain vaiheessa kirjassa puhutaan larppaamisesta, joka kieltämättä tuli minunkin mieleeni. Joku, kartanon ulkopuolella elävä, voisi kuvitella että kartanossa eletään yhtä suurta liveroolipeliä.

Tunnelman vuoksi minä Hämäränmaahan rakastuin. Ja tottakai - Marie Hermansonin luoman psykologisen jännityksen, joka on aivan vailla vertaansa. Hermanson on niin taidokas luomaan psykologista jännitystä, että todella toivon meidän suomalaisten saavan lukea lisää hänen suomennoksiaan. Pidän myös toiminnantäyteisistä ja väkivaltaisistakin dekkareista, mutta tällainen psykologinen piina on vailla vertaansa. Ja ehkä tämä juuri minulle on sitä kaikkein hyytävintä.

Vaikka Hämäränmaa on jännäri, tässä on niin paljon muitakin elementtejä että voin suositella kirjaa myös muille kuin dekkarilukijoille. Hämäränmaa sopii kirjan ystäville jotka pitävät mielikuvituksellisesta, tiivistunnelmaisesta juonesta, jossa kyllä löytyy se oma jännityksensä, mutta psykologisessa mielessä. Lisäksi Hermansonin tapa punoa juoni on niin hieno, että siitä ei oikein voi olla nauttimatta.

--

Kerroin eilen uutisia Lukutoukan kulttuuriblogista. Blogini siis on ja pysyy paikallaan, itsenäisenä, juuri tässä osoitteessa. Sen suhteen mikään ei muutu. Olen kuitenkin miettinyt blogijuttuja viime aikoina jonkin verran ja tänään tein päätöksen. Jatkossa jokainen kirjoittamani blogiteksti tulee Lukutoukan kulttuuriblogiin. Kaikki kirjat. Kotimaiset, käännökset, uudet ja vanhat. En toki lopeta Suomi lukee -sivulle kirjoittamista. Kuitenkin, luulen että Lukutoukalla on omat lukijansa ja seuraajansa, sellaiset jotka eivät välttämättä Suomi lukee -sivulla käy. Ja nimen omaan teitä, lukijoita tahdon ilahduttaa sillä että kirjoitan Lukutoukkaan myös kotimaisesta uudesta kirjallisuudesta. Toivottavasti tämä ilahduttaa!

--

Minua ilahduttaa tänään se, että sain tosiaan uudet silmälasit. Toimitusaika laseilla oli lyhyt, ja tänään kun sain liikkeestä viestin satuin sopivasti olemaan kaupungilla. Näössäni oli tapahtunut muutoksia, ja taivas kun tuntui hienolta laittaa nämä uudet lasit päähän ja nähdä kirkkaasti! Ja mikä ero oli ottaa kirja käteen ja huomata  - Hei, tämä tekstihän on terävää ja selvää! Näitä elämän pieniä suuria iloja...

Olenkohan laittanut tänne kertaakaan omaa kuvaani? Kun kerran laseista kerroin, täytyyhän minun kuvakin niistä näyttää.

Joensuussa ilta näyttää hieman kirkkaammalta, sadetta ja ukkosta onkin riittänyt. Hyviä lukuhetkiä ja teille jotka minun laillani katsotte jalkapalloa tänä iltana - jännitetään!