Laura Gustafsson: Korpisoturi

Korpisoturi
Laura Gustafsson
257 s. 
2016
Into









Arvostelukappale kustantajalta


Laura Gustafsson on kirjailija joka on kiinnostanut minua jo pitkään, aina Huorasadun ilmestymisestä saakka. Hänen kirjojensa aiheet ovat vain olleet niin väkeviä ja vahvoja että olen ehkä hieman arastellut niihin tarttumista. Korpisoturin aihe oli kuitenkin sellainen etten yksinkertaisesti voinut jättää kirjaa lukematta.

Ahma on kolmevitonen mies joka päättää muuttaa itärajalle odottamaan maailmanloppua. Tai oikeammin hän varautuu TEOTWAWKI:in, (the end of the world as we know it). Sillä sellainen on tulossa, eikö meistä jokainen sen tiedä? Korpisoturissa se tulee nopeammin kuin Ahma osaa odottaa sillä äkkiä tulee yhteiskunnallinen romahdus. Kaikki yhteydet katkeavat ja on jäljellä ainoastaan ihmisten välinen puheyhteys. Ei ole jäljellä internetiä josta etsiä tietoa, voi vain luottaa ihmisten välityksellä liikkuviin huhuihin. Luotettavaa, eikö totta? Koska Ahma on varautunut maailmanloppuun, hänellä on varastot - muut ihmiset sen sijaan ovat pulassa. Yllättäen hän kuitenkin ajautuu erään lauman jäseneksi, sillä vaikka Ahma yleensä ottaen vihaa ihmisiä ei yksinäisyys loputtomiin ole iloinen asia.

Maailmanloppu on asia joka minua kiinnostaa aina. Vaikka se kiinnostaa ja rakastan ystävieni kesken aiheesta keskustelua en kuitenkaan ole lukenut kovin montaa maailmanlopusta kirjoitettua romaaneja. Jos mieleen tulee jokin hyvä, antakaa ihmeessä vinkkejä! Laura Gustafsson kirjoittaa aiheesta todella hienosti. Hänen tyylinsä on todella persoonallinen ja se sopii tällaiseen aiheeseen. Jo se, millaisen tyypin Gustafsson on Ahmasta luonut on kertakaikkiaan mahtavaa. Pitäisikö häntä vihata vai rakastaa? Päädyin viha-rakkaussuhteeseen, tunsin molempia vuorotellen ja hieman yhtäaikaa. Ahma on tavallaan ihana ja aivan mahtava ihminen, mutta kuitenkin aivan tolkuttoman ärsyttävä. Kun kirjan päähenkilö herättää heti alussa näin voimakkaat tunteet, ei kirja voi olla huono. Eikä Korpisoturi todellakaan ollut!

Kaikesta näkee että Laura Gustafsson on pohtinut maailmanloppua ja sitä miten siihen pitäisi varautua. Tällaisesta aiheesta kirjoittaminen vaatiikin paneutumista, sillä Korpisoturissa kerrotaan tarkkaan miten Ahma varautuu itärajalle lähtiessään. Voimmeko siis ottaa tästä oppia ja pohtia jokainen keskenämme miten itse varaudumme maailmanloppuun? Pitäisiköhän minun alkaa kerätä omaa varastoa kaappiin, ihan vain varmuuden vuoksi. Tosin, Stephen Kingin opastamana voisin myös kaivautua perunoihin, joten niitäkin varmaan olisi hyvä varastoida...

Olen varma että hyvä ystäväni innostuu Korpisoturista. Luulen että tulemme keskustelemaan kirjasta moneen otteeseen ja myöhään yöhön, sillä maailmanloppu vain yksinkertaisesti on aihe josta ei voi lyhyesti jutella. Löytyykö teitä muita joita tämä aihe kiehtoo? Toivon etten ole ainoa tälla tavalla vinksahtanut.

Gustafsson kirjoittaa mahtavasti. Kuten jo edellä sanoin, hänen tyylinsä sopii tällaiseen aiheeseen, sillä hän on vahvojen aiheiden nainen. Olen lukenut hänestä monia haastatteluja ja olin ihastunut häneen kirjailijana jo ennen kuin luin yhtäkään hänen kirjaansa. Korpisoturin luettuani tunne vain vahvistui ja aion ehdottomasti lukea ainakin Huorasadun. Jos uskallan...

Vaikka Korpisoturissa on tietyllä tapaa suuri aihe, on se myös hirvittävän hauska. En tiedä löytävätkö kaikki lukijat hauskuuden, mutta minusta Ahma oli omalla tavallaan hauska - tai sitten minulla on vain omituinen huumorintaju. Jos olet kiinnostunut vahvasta ja persoonallisesta (ja hienosta) kerronnasta ja olet yhtään kiinnostunut maailmanlopusta - Korpisoturi kannattaa laittaa lukulistalle!