Meri Kuusisto
234 s.
2016
Otava
Arvostelukappale kustantajalta
Meri Kuusiston Amerikkalainen oli ilmestyessään minulle yksi vuoden hienoimmista esikoisromaaneista. Kuusiston oivaltava ja samaan aikaan hauska tyyli kirjoittaa vetosi minuun ja uutta romaania onkin odoteltu. Onneksi Toivo Pesän muistelmat lunasti monessakin mielessä odotukseni, vaikka joskus juuri toinen kirja on se joka tuottaa kirjailijalta jonkin asteisen pettymyksen. Onneksi Kuusiston kohdalla näin ei ollut!
Ihastuin heti alussa Toivo Pesään. Mikä tyyppi hän onkaan! Pesä on (onnekseen) tutustunut varsinaiseen panomieheen, Silliin, jonka kyljessä roikkumalla hänkin on saanut oman palansa tuosta elämästä. Naisia siis riittää, vaikka kummankin käden sormille. Ensimmäinen osa pitääkin sisällään Toivo Pesän ja Sillin seikkailuja kun taas toinen osa on täysin erilainen, Pesän päiväkirja. Kolmannessa osassa sainkin taas jotain aivan muuta, kun kertojan roolissa on Irmelin pitkäikäisin seuralainen, ahdistus.
Olisin lukenut Toivo Pesän muistelmat mielelläni ja hihitellen vaikka koko kirja olisi ollut ensimmäisen osan tyylistä, Toivo Pesän ja Sillin seikkailuista kertovaa tarinaa. Mutta juuri rakenteensa vuoksi, sen vuoksi että jokaisessa osassa sain eteeni jotain aivan uutta, siksi juuri Toivo Pesän muistelmat onkin niin hieno. Toivo Pesän ja Sillin seikkailut olivat toki hauskoja, mutta kun tarina muuttuu saa kirja aivan uudenlaisen syvyyden.
En osaa sanoa kummasta osasta pidin enemmän, ensimmäisestä vai kolmannesta. En osaa sanoa, koska nämä kaksi osaa ovat keskenään niin täydellisen erilaiset, eikä niitä voi oikein vertailla. Pidin kummastakin omalla tavallaan, ensimmäiselle hihittelin ja kolmannessa osassa myötäelin Irmelin kanssa kun ahdistus kertoi tarinaansa. Toivo Pesän päiväkirjakin on omalla tavallaan hyvä, mutta jäi minulle välipysähdykseksi.
Ei ole Meri Kuusisto hiipunut Amerikkalaisesta. Mihinkään ei ole kadonnut kirjailijattaren upea tyyli, hänen terävä huumorinsa joka ottaa pelkäämättä kantaa, välillä naurattaen ja välillä laittaen ajattelemaan. Kiitos, Meri Kuusisto, kun tutustutit minut Toivo Pesään, hän on omalla erikoisella tavallaan mahtava tyyppi!
Minäkin pidin Amerikkalaisesta, mutta en tästä. Tai pidin, mutta vain ensimmäisen osan verran. Se oli hulvaton! Minusta näkökulman muuttaminen ei toiminut. Tai sitten ei toiminut se, mihin suuntaan tarinaa vietiin. Irmelin sairauskertomus ei napannut eikä liioin parisuhdedraama. Kolmas osa oli toista vielä huonompi. Mietin, kuka se kertomuksen minä on. Teennäinen ratkaisu, mielestäni.
VastaaPoistaOlen enemmän selkeiden tarinoiden ystävä kuin liian rakennettujen tai liian kikkailtujen. Ymmärrän toki, että kirjailija haluaa tehdä vaikutuksen, mutta usein pieni on kaunista. Ja selkeä.