Péter Gárdos
Suomentanut Juhani Huotari
257 s.
2016
Siltala
Arvostelukappale kustantajalta
Vaikka 117 kirjettä ei alunperin ollut syksyn lukulistallani, alkoi se kiinnostaa luettuani blogitovereiden kommentteja kirjasta. Onneksi, sanon vain, sillä tämä kirja on ilman muuta yksi syksyn vaikuttavimpia käännösromaaneja.
Unkarilainen Péter Gárdos on tullut tunnetuksi elokuvaohjaajana sekä dokumentaristina, ja nyt hän on pukenut kirjaksi vanhempiensa uskomattoman kauniin rakkaustarina. Sen alkaessa 25-vuotias Miklos on juuri selvinnyt hengissä Belsenin keskitysleiriltä ja hänelle on annettu kuusi kuukautta elinaikaa. Kun Miklos on päässyt Ruotsiin jonne hänet on lähetetty kuntoutumaan, ei nuori mies suostu uskomaan sitä että kuolema on lähellä. Vaikka hänellä on todettu tappava keuhkotauti, virtaa hänessä silti suunnaton elämänhalu ja tahto parantua - mikä tärkeintä, hän haluaa löytää itselleen vaimon. Miklos laatii 117 rakkauskirjettä, jokaiselle Ruotsiin toipumaan päätyneelle unkarilaisnaiselle ja toivoo löytävänsä vaimon heidän joukostaan. Kun Lili vastaa hänen kirjeenseensä, uskoo Miklos löytäneensä rakkauden.
Toinen maailmansota on aihe joka minua jaksaa kiinnostaa. 117 kirjettä sai syttymään ennen kaikkea sen takia että tässä kirjassa aihetta käsitellään aivan toisesta näkökulmasta eikä mukana ole sellaista ahdistusta ja tuskaa kuten monessa muussa holokaustia käsittelevässä kirjassa. Gárdosin tarinassa suurinta osaa näytteleekin rakkaus vaikka totta kai sodan muistot ovat väkevänä siellä taustalla.
Gárdosin vanhempien rakkaustarina on uskomatonta luettavaa. Uskomatonta ja uskomattoman kaunista, josta tiesin jo alussa että tulen kyynelehtimään kirjaa lukiessani. Kyyneliltä en voinutkaan välttyä sillä kirjailija on löytänyt hienon tien kertoa vanhempiensa tarina. Enkä voi millään jättää mainitsematta Juhani Huotarin hienoa työtä kirjan kääntäjänä, hän on löytänyt sen tunteen jota Péter Gárdos on ajanut takaa ja saanut sen käännökseen. Kuten usein sanon: epäonnistunut käännös olisi tehnyt tästäkin kirjasta epäonnistuneemman lukukokemuksen. Nyt 117 kirjettä oli monella tavalla huikeaa luettavaa.
117 kirjettä on kirja jota voi suositella heille jotka ovat jollain tapaa kiinnostuneet toisesta maailmansodasta ja holokaustista. Vaikka aihe ei tippaakaan kiinnostaisi, voin silti uskaltautua suosittelemaan tätä kirjaa. 117 kirjettä on selviytymistarina mutta myös uskomattoman kaunis rakkaustarina jota ei voi lukea liikuttumatta - ainakaan kun muistaa että sen päähenkilöinä ovat todelliset ihmiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!