Tuija Lehtinen
268 s.
2000
Otava
Halusin lukea jotain, joka aivan varmasti lähtisi vetämään. Jonka kanssa en joutuisi pettymään, ja jota en joutuisi jättämään kesken. Lainasin kirjastosta pari viikkoa sitten muutaman Tuija Lehtisen nuortenkirjan, jotka ovat takuuvarmaa tavaraa. Siispä - lukuvuoroon pääsi Poika nimeltä Iines.
Iines, eli Iiro-Nestori Hurtta, asuu pienellä paikkakunnalla, maalla. Lähin kaupunki on Big City, joka ei sekään niin kovin iso ole. Iineksellä on sekopäinen suku, esimerkiksi setä... josta ei yleensä perheen kesken puhuta. Ei niin pitkään kuin Johannes, joka nykyisin Johannana tunnetaan, ilmestyy kuvioihin. Tämä saa pienen kylän sekaisin.
Iineksen kesä saa vauhtia, kun hän huomaa päätyneensä kesäteatteriin avustajaksi. Ja kyllähän niitä naisiakin ympärillä pörräilee...
Poika nimeltä Iines on todella hyvää kesälukemista, sillä niinhän se on lukijaiseni, että kesä on täällä! Minäkin Iineksen kanssa olin parvekkeella, lukemassa, auringon paisteessa. Ihanaa!
Kirja on myös taattua Tuija Lehtistä. En ole kertaakaan joutunut pettymään Lehtisen nuortenkirjoihin, ja vaikka olen tämänkin kirjan lukenut aiemminkin, en pettynyt tähän nytkään. Kestää lukemisen, kerta toisensa jälkeen.
Ja käsitteleepä Lehtinen vähemmistöjäkin raikkaasti ja positiivisella vireellä, tulin siitä oikein hyvälle mielelle.
Poika nimeltä Iines kertoo asioista jotka kiinnostavat ennen kaikkea nuoria. Seksiä ja alkoholia. Mutta se käsittelee näitä aiheita lämpimästi ja rennolla kädellä, eikä kirjassa ole edes yhtäkään pahista. Päähenkilö Iines on päähäntaputettavan kiltti poika kaikesta huolimatta, ja samaa luokkaa ovat hänen kaksi parasta ystäväänsä, Rysä ja Happo.
Tuija Lehtiseltä muuten ilmestyy uusi nuortenkirja tässä kuussa! Voi että miten odotankaan sitä.
Lehtisellä on mieletön kyky sekoittaa eri kirjojen henkilöitä ja paikkoja. Siis hyvässä mielessä. Poika nimeltä Iineksen Johanna on tietenkin myös Mopo-kirjassa (samoin myös Big city) ja Mopo-kirjan Kitusen halli toimii levähdyspaikkana Traktori-kirjan tyypeille.
VastaaPoistaLehtisessä ainakin minuun vetoaa eniten näiden pienten yksityiskohtien paljous. Niitä on hauska vuosienkin päästä lukea uudestaan.
Samaa mieltä Miskan kanssa. :) ja liisan blogin liisakin on traktorissa. Ja liisan blogissa on mopon pojat. Hih.
VastaaPoista