Varistytön odotettu jatko-osa Unissakulkija.

Unissakulkija
Erik Axl Sund
Suomentanut Kari Koski
400 s. 
2014
Otava








Arvostelukappale


En muistanut edellisessä bloggauksessani toivottaa hyvää juhannusta - joten teen sen nyt, juhannuspäivänä. Hyvää keskikesän juhlaa, rakkaat lukijani. Miten olette viettäneet juhannusta? Minun juhlaani ovat kuuluneet kirjat, tärkeinpänä kirjat, hyvä seura, jalkapallo, hyvä ruoka... Ja siitä on tämä juhannus koostunutkin. Mukavaa on ainakin tähän mennessä ollut, ja kirjat ovat olleet hyviä.

Valitsin juhannuslukemiseksi uusia kirjoja, joista olen saanut arvostelukappaleita postissa. Ne kaikki hinkuivat mukaan, ja otinkin tälle noin viikon mittaiselle lomalleni mukaan kassillisen kirjoja. En kuitenkaan saa kaikkia niitä luetuksi, mutta en osannut päättää mitä jättäisin pois. Valinnan vaikeus, se on kamalaa.

Ensimmäisenä poimin kuitenkin kassistani Erik Axl Sundin, tuon mieskaksikon, kirjoittaman Unissakulkijan, Varistytön jatko-osan. Halusin heti  tietää miten tarina jatkuu.

Dekkaritrilogian toinen osa palauttaa meidät maailmaan, jossa Jeanette Kihlberg jatkaa selvittämättömien lapsimurhien tutkimuksia. Hän myös yrittää päästä kadonneen Victoria Bergmanin jäljille, mutta... missä Victoria oikein on?

Samaan aikaan Victoria tahollaan yrittää saada elämästä jälleen otetta. Hän tekee sen terapeutin, Sofia Zetterlundin opastuksella. Mitä tapahtui oikein silloin kun Victoria särkyi? Ja milloin se tapahtui?

Varistyttö vei minut mukanaan täydellisesti, mutta siinä missä Varistyttö avaa tämän mysteeristen murhien vyyhdin, paneutuu Unissakulkija Victorian ja muiden kirjassa olevien keskeisten henkilöiden historiaan. Siihen, mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle.

On valitettavasti hieman kritisoitavakin: minä en päässyt heti alusta kiinni kirjaan. Vei oman aikansa että muistin mitä Varistytössä oli tapahtunut, ja mihin se olikaan jäänyt. Mutta niin, sitten kun pääsin kiinni tarinaan, mieleeni muistui viidenkymmenen sivun jälkeen mitä olikaan tapahtunut, niin sitten mentiin ja lujaa. Ja olin koukussa. Täydellisesti koukussa.

Ihana Leena Lumi on kirjoittanut Unissakulkijasta hienosti. Hän otti myös esille asian, joka sai minunkin huomioni lukiessa: Unissakulkijassa on Varistyttöön nähden uusi ylemmäs nostettu teema. Se on kiusaaminen. Ja kun dekkarissa, näinkin hurjassa (ja hurjan hyvässä) dekkarissa otetaan kiusaaminen esiin, se ei ole mitään sanailua ja pientä tönimistä. Se on kovaa menoa. Joka sai minutkin lähestulkoon yökkimään lukiessani.

Varistyttö sai ristiriitaisen vastaanoton blogeissa. Oli niitä, jotka siihen rakastuivat, kuten yllämainittu Leena Lumi. Ja oli niitä, jotka eivät siitä pitäneet. Minä pidin, pidin kovastikin. Eikä Unissakulkija pettänyt lainkaan odotuksiani, päinvastoin. Toivonkin, että tähänkin osaan riittäisi bloggaajilla kiinnostusta.

Ja se loppu. Ah ja voi, se loppu. Miten jaksan odottaa lokakuuhun saakka viimeistä osaa?

+ + + + ½