Kesä aloitettiin dekkarilla.

Tyttö ja pommi
Jari Järvelä
261 s. 
2014
Crime Time









Arvostelukappale


Se on kuulkaa uusi viikko - ja kesäkuu! Ihanaa. Täällä Joensuussa on alkanut kesäkuu aurinkoisissa merkeissä, tänäkin aamuna on aivan pilvetön taivas ja aurinko paistelee. Voiko tässä huonolla tuulella ollakaan? No ei! Ja vielä tässä kahvikuppi edessä, aijai, voiko parempaa ollakaan.

Olen ollut vähän hakusessa lukemiseni kanssa. Ette voi kuvitellakaan kuinka montaa kirjaa olen aloittanut viimeisen viikon aikana, ja kuinka monta olen jättänyt kesken. Ja kyseessä ei ollut todellakaan se, että kyseiset kirjat olisivat olleet huonoja, vaan tulen aivan varmasti lukemaan ne vielä - mutta mikään ei vaan napannut. Sitten kuitenkin poimin käsiini Jari Järvelän ensimmäisen dekkarin (hän on kirjoittanut paljon muuta) Tyttö ja pommi, jota minulle on suositeltu. Ja se iski!

Tyttö ja pommi kertoo Bakteereista, joita graffitintekijät turvallisuusalan työntekijöille edustavat. Kirja alkaa siitä, kun Metro ja Rust ovat tekemässä graffitia syrjäisellä ratapihalla, ja he joutuvat nalkkiin "Rottien", kuten graffarit vartijoita kutsuvat, toimesta. Alkaa takaa-ajo, joka tavallaan kestää koko kirjan ajan.

Jari Järvelä on kirjoittanut erilaisen dekkarin. Ei ole perinteistä poliisi-murhaaja asetelmaa, jota ei tietenkään aina dekkarissa pidä ollakaan, ja minua tämä vaihtelu piristi. Tyttö ja pommi on myös hyvin yhteiskunnallinen kirja, joka puuttuu siihen, onko graffitien tekeminen oikein vai ei.

Kuten Kirsi bloggauksessaan toteaa, pyörittelee Järvelä lukijaansa tehokkaasti. Minäkin olin aivan pyörryksissä siitä, kenen puolella tässä oikein pitäisi olla, ja mikä onkaan oikein. Mutta epäilen, että Järvelä on juuri tätä jahdannutkin, halunnut saattaa lukijansa tavallaan umpikujaan, että lukija joutuu ajattelemaan. Mikä on oikein? Siinäpä kysymys.

Graffitit eivät olleet minulle mikään hirvittävän tuttu asia. Mutta täytyy sanoa että nyt ne ovat astetta tutumpia, ja nyt voin hieman eri tavalla katsella tuolla kaupungilla, että millaisia tägejä Joensuussa mahtaakaan näkyä. Itse en aio tässä bloggauksessani puuttua mitenkään siihen, ovatko graffitit oikein vai väärin, koska siitä voisi syntyä loputon keskustelu ja jopa riitely.

Tytön ja pommin luki nopeasti. Järvelän teksti on käsittämättömän sujuvaa, ja sitä lukee mielellään. En pysty kuin suosittelemaan, jos kaipaat hieman erilaista dekkaria!

★★★★