perjantai 12. joulukuuta 2014

Keltainen kirjasto on laadun tae.

Murhenäytelmä
Jayne Anne Phillips
Suomentanut Kersti Juva
584 s. 
2014
Tammi









Arvostelukappale

Sanon tämän jo ties monennenko kerran tämän vuoden aikana, mutta sanonpa vielä kerran: olen ehdottomasti lukenut yhden tämän vuoden parhaista kirjoista! Ja taas oli kyseessä Keltainen kirjasto, niin kuin on ollut aiemminkin. En ole aiemmin ollut kovinkaan tuttu Keltaisen kirjaston kirjojen kanssa, mutta nykyään olen saanut huomata, ettei tuossa joukossa kovinkaan monta huonoa kirjaa ole. Tai ainakaan en ole sattunut niihin törmäämään. Onneksi.

Eletään vuotta 1931. Asta Eicheriltä, kolmen lapsen äidiltä, on juuri kuollut aviomies, ja hän on jäänyt leskeksi. Eikä kovinkaan hyvävaraiseksi sellaiseksi. Asta päätyy etsimään pelastusta kirjeenvaihtokerhosta, ja luuleekin löytäneensä sellaisen. Nimittäin hän löytää kirjeiden perusteella hyvävaraisen, luotettavan herrasmiehen, jonka uskoo pelastavan heidän perheensä, ja josta Asta uskoo saavansa elämänkumppanin. Toisin käy. Muutaman viikon kuluttua koko perhe on kuollut.

Toimittaja Emily Thornhill kiinnostuu tästä erikoisesta tapauksesta, ja erityisesti Astan nuorin tytär, taiteellinen Annabel, viehättää häntä. Mitä Eicherin perheelle tapahtui? Emily lähteekin Länsi-Virginiaan tutkimaan tapausta. Mitä kaikkea matka tuo mukanaan?

Löysin tämän kirjan ihanan Leena Lumin avulla. Hän kehui kirjaa kovasti, ja koska minä luotan Leenan mielipiteeseen kuin muuriin, päätin pyytää kirjan arvostelukappaleeksi. Kuitenkin kirja joksikin aikaa jäi hyllyyni, ehkä osin paksuutensa vuoksi, mutta nyt päätin lääkitä (taas kerran) orastavaa lukujumiani tällä paksukaisella. Ja se auttoi! Mutta mitä muuta tällainen koukuttava tarina voi tehdä, kuin viedä lukujumin mennessään? En olisi voinut harkitakaan että olisin jättänyt tämän kesken, toisin kuin olin tehnyt monelle muulle kirjalle.

Kieli on jälleen kerran hyvää. Olen lukenut monta Kersti Juvan suomennosta, ja hän on takuuvarma hyvä suomentaja. Luulen, että hän on vanginnut Jayne Anne Phillipsin taidokkaan kerronnan näiden kansien väliin hienosti.

Aion kierrättää tätä kirjaa lähipiirissäni, sillä tämä lukuelämys on yksinkertaisesti aivan pakko jakaa. Sitä en voi pitää yksin minulla, vaan tahdon jakaa sen innokkaiden lukijoiden kanssa. Toivon siis, että bloginikin lukijat löytäisivät tämän kirjan, ne, jotka eivät ole vielä tähän tutustuneet. Sillä se kannattaa, takaan sen! Tähän kirjaan kannattaa uhrata hieman pidempikin tovi, sillä kirja vaatii ehkä hieman paneutumista.

Vinkki, vaikkapa pukinkonttiin.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa olla sinun luottamuksesi muuri <3

    Tiedätkö, kun aloitin Jayne Anne Phillipsin Suojeluksesta suvella, luin heti perään Kiurun ja Termiitin ja sitten tämän, tuli sellainen outo olo, että taas olin onnistunut löytämään kirjailijan, joka kirjoittaa juuri minulle. Tätä ennen on tuntunut sellaiselta lähinnä Lionel Shriverin kanssa. Olisin halunnut kuumaan ryhmääni kaikki Phillipsit tältä vuodelta, mutta se ei olisi kai ollut ihan reilua;) Yhdyn kommentteihisi ja todetaan vain, että 'ei elämää ilman Phillipsin kirjoja!'

    <3

    VastaaPoista
  2. Minäkin viihdyn Keltaisen kirjaston parissa eli siellä on ne helmet. Tänä vuonna olen joidenkin kirjojen kohdalla miettinyt niiden tasoa ja pääsyä sarjaan. Olen ollut Jayne Anne Phillipsin fani Mustista kuvioista lähtien. Tämä ei ollut parasta, mutta kyllin hyvää.

    VastaaPoista
  3. Phillipsin kirjoista Suojelus on suosikkini. Terveisin Unna

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!