maanantai 11. heinäkuuta 2016

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Täällä Pohjantähden alla
Väinö Linna
1046 s. 
2012 (7. Painos, Alkuperäiset 1956, 1960, 1962)
WSOY









Ostettu

 Tämä bloggaus tulee ehdottomasti olemaan blogihistoriani vaikein. Suurin ja vaikein. Vuodatin niin monta kertaa kirjaa lukiessani kyyneleitä, etten voi välttyä kyyneleiltä myöskään tätä bloggausta kirjoittaessani. Toivon, että suuret tunteeni Väinö Linnan kirjaa kohtaan välittyvät tästä bloggauksesta edes hieman.

Vietän tänä kesänä klassikkokesää. Alun perin ajatuksenani oli lukea nyt kesän ajan yksi klassikko kuukaudessa, sellaisia kirjoja jotka ovat minulla syystä tai toisesta jääneet lukematta. Nyt, innostuttuani aiheesta Väinö Linnan suuremmoisen kirjan myötä, päätin laajentaa klassikkoteemaani kestämään - noh, ties miten kauan. Eli, jatkan klassikoiden lukemista myös syksyn tullen.

Aloitin klassikkokesäni Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla teoksella, enkä olisi voinut enää paremmalla kirjalla aloittaa. Luin Pohjantähteä kuukauden ajan, muiden kirjojen lomassa, nautiskellen, välillä uppoutuen pidemmäksi aikaa, välillä lukien lyhyemmän pätkän kerrallaan. Täällä Pohjantähden alla oli sanoin kuvaamattoman hieno matka Suomen lähihistoriaan, yhden perheen elämään. Se toi mukanaan niin monta tunnemyrskyä, etten osaa edes sanoa kuinka monta kertaa kirjaa lukiessani itkin.

Uskon ettei minun tarvitse kertoa mistä Täällä Pohjantähden alla kertoo. Juoni on varmasti tuttu lähestulkoon kaikille - ja jos ei ole, niin tutustukaa kirjaan. Minäkin tiesin toki jo etukäteen mistä kirja kertoo ja tiesin kirjan aloittaessani että edessä on suuremmoinen matka Suomen historiaan. En olisi silti osannut odottaa kuinka paljon Väinö Linna minulle opettaa, miten eri tavalla lähihistoriamme näkisin. Enkä pelkästään historiaamme, vaan niin suunnattoman paljon Täällä Pohjantähden alla opetti minulle ihmisyydestä, elämästä ja tunteiden käsittelystä.

Koskelat. Perhe ja suku, hahmot, jotka Linna on trilogiaan luonut. Niin monta eri tavoin kiinnostavaa, hienoa fiktiivistä hahmoa, jotka tulivat minulle kukin läheisiksi ja todentuntuisiksi - ihmisiksi joiden kanssa elin yli tuhannen sivun ajan. Kaikista läheisimmäksi minulle muodostui Akseli, mutta Juhani, josta kaikki alkaa - hänkin oli, no, yksi hienoimmista fiktiivisistä hahmoista ikinä.

Tottahan tiesin pääkohtia Suomen lähihistoriasta, olin kai jossain määrin ollut hereillä historiantunneilla koulussa, ja olenhan joihinkin asioihin jo historiallisen kirjallisuuden myötä tutustunut. Suunnattoman paljon, ja suunnattoman suuria asioita tämän trilogian myötä minulle kuitenkin tuli tutuksi, ja se osaltaan teki kirjasta minulle niin suuren elämyksen. Historiallinen kirjallisuus on juuri siitä syystä minulle, ja olisi monelle muullekin tärkeää: kun historian tapahtumia käsitellään fiktiivisten hahmojen kautta, ne herättävät ihan toisella tavalla kiinnostuksen. Kirjaa lukiessa tapahtumat tulevat tutuiksi toisella tavalla, ja ainakin minä kiinnostun niistä paljon enemmän kuin koulukirjaa lukiessa. Kun Väinö Linna kertoo maamme lähihistorian tapahtumista Koskelan suvun näkökulman kautta, ne heräsivät mielessäni henkiin toisella tavalla. Ja herättivät aivan toisella tavalla tunteita.

Itkin suunnattoman paljon trilogiaa lukiessani. Oli monia ja taas monia yksittäisiä tapahtumia jotka itkettivät, ja sitten oli loppu. Viimeiset viisikymmentä sivua, joiden aikana itkin pelkästä ajatuksesta: "nyt se kohta loppuu". Ajatus siitä, että joudun sanomaan tälle tarinalle hyvästit, että joudun sulkemaan tämän kirjan kannet, toi kyyneleet silmiin. Mutta tiedän, etteivät nämä hyvästit olleet lopulliset. Tiedän, että tulen palaamaan tämän trilogian pariin vielä uudelleen.

Täällä Pohjantähden alla on varmasti monelle lukutoukalle todella tuttu kirja, ja olen siitä todella iloinen. Olen myös todella iloinen että luin tämän kirjan - en sen takia, "että nyt se on luettu", vaan se takia että kyseessä on oikeasti niin suuren kertojan niin hieno trilogia, että olisi ollut väärin jättää tällainen lukematta. Täällä Pohjantähden alla on paitsi niin merkittävä matka Suomen lähihistoriaan, se on myös kerronnallisesti ja tarinallisesti niin väkevä ja hienosti kirjoitettu trilogia, etten unohda sitä koskaan.
 

27 kommenttia:

  1. Klassikoissa on voimaa <3! Ihanan voimakas lukukokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue, olen viime aikoina huomannut että klassikot ovat klassikoita ihan syystä. <3 Tämä oli kyllä hirvittävän voimakas kokemus!

      Poista
  2. Klassikko joka kuukausi on hyvä idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, minustakin on! Ehtii lukea hyvin uudempaa kirjallisuutta, mutta vaikka pikkuhiljaa sitten tutustua aina yhteen klassikkoon.

      Poista
  3. Minulla on ollut ikuisena haaveena lukea Täällä Pohjantähden alla -trilogia, mutta haave on aina hautautunut muiden kiireiden alle. Postauksesi antoi taas uutta virtaa, jos kuitenkin jostain kaivaisin ajan tälle klassikolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannilainen, yksi hyvä vaihtoehto on lukea tällä tavalla pikku hiljaa, välissä voi lukea kaikkea muuta. Minulla ainakin toimi näin :)

      Poista
  4. Tämä oli ensimmäinen teos, jonka luin viime vuonna - rakastuin! Vaikka olen aina ollut kiinnostunut historiasta, Pohjantähden kautta pääsi lähemmäs niitä tapahtumia, joihin minulla ei ole omaa kosketuspintaa sukulaisten kautta.

    Oli myös mukavaa, miten Linna on liittänyt Pohjantähden yhteen Tuntemattoman sotilaan kanssa Vilho Koskelan kautta. Minusta oli kiehtovaa saada lisätietoja sekä hänestä itsestään että hänen suvustaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hande, minulle kiinnostus historiaan on tullut vasta viime aikoina - osaltaan juuri historiallisen kirjallisuuden kautta. On ihanaa päästä kiinni historian tapahtumiin fiktiivisten hahmojen kautta! <3

      Tuntematon sotilas täytyy ehdottomasti lukea myös, jo Vilho Koskelan vuoksi - ja tietenkin myös Väinö Linnan kerronnan.

      Poista
  5. Yksi kaikkien aikojen suosikkikirjojani! Tämän soisi joka ikisen suomalaisen lukevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Evaria, tämä kyllä nousi minullakin huipulle suosikeissa. Tämä on niin monella tapaa suuri kirja, että toivottavasti mahdollisimman moni tämän löytää vastaisuudessakin <3

      Poista
  6. Sekä Tuntemattoman sotilaan että Pohjantähden kohdalla olen ajatellut, että "kai tuokin on luettava". Kumpikin on ollut valtavan positiivinen yllätys. Jos Linna Tuntemattomassa kuvaa sodan sieltä ruohonjuuritasolta, niin Pohjantähdessä hän tekee saman koko lähihistoriallemme. Hienoa, että tämå oli elämys sinullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, minäkin ajattelin niin. Että kun tästä on niin paljon puhuttu niin pitäähän minunkin lukea - enkä olisi arvannut miten hieno kirja minulla on edessä. Mikä elämys, tosiaan! <3

      Poista
  7. Olen lukenut ekan osan joskus aikoja sitten (toivoin ja sain koko sarjan 18-vuotislahjaksi - lukutoukan lahjatoiveet!), mutta pitkilleen en ole jaksanut yrittää eteenpäin. Pohdiskelen kuitenkin sitä ongelmaa itsekin, miten vaikeaa onkaan kirjoittaa upeasta lukukokemuksesta. Luin itse maratonilla Jotunin Huojuvan talon, ja sanat eivät yksinkertaisesti riitä kuvaamaan romaanin osuvuutta ja taitavuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirri, lukutoukkahan toivoo usein kirjoja lahjaksi. :D Upeasta lukukokemuksesta kirjoittaminen on tosiaan vaikeaa, kun haluaisin purkaa bloggaukseen ne tunteet mitä on kokenut kirjaa lukiessa. Se ei aina ole ihan helppoa!

      Poista
  8. Kiva kun otit tämän upean teoksen luettavaksi. Kirja on koskettava, tunteita herättävä ja lisäksi paljon tietoa antava. Kertakaikkiaan hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, ihan totta. Niin paljon tunteita tämä trilogia pitää sisällään, mutta myös niin suuria asioita lähihistoriasta. <3

      Poista
  9. Tämä on yksi minunkin lempparikirjoistani. Ahmin sen erään mökkiviikonlopun aikana, enkä säästynyt kyyneleiltä minäkään. Myös Tuntematon sotilas on hieno teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, ei tätä kyynelittä oikein voi lukea. Lukuelämys olisi saattanut olla minullakin vähän erilainen jos olisin lukenut kirjan kerralla, mutta nautin siitä näinkin. :) Tuntematon sotilas on ehdottomasti lukulistallani.

      Poista
  10. Täällä Pohjantähden alla on ollut minun elämäni Tärkeä Kirja. Luin sen ensimmäisen kerran jo lapsena ja sen jälkeen ties kuinka monta kertaa. On hienoa, että nostat sen taas esille. Jospa uudet lukijat uskaltaisivat tarttua siihen pelkäämättä klassikkoleimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, olen varma että minäkin tulen tarttumaan kirjaan vielä uudelleen, sillä näihin tunnelmiin haluan palata. Täytyy tunnustaa: minäkin vähän pelkäsin, kirjaa, sen kokoa ja klassikkoleimaa. Mutta opin paljon, ja aion tästä eteen päin tarttua klassikoihin pelkäämättä. <3

      Poista
  11. Vaikuttava kirja. Luin kauan sitten ja olen miettinyt uusintalukua. Hieno teksti. Klassikot herättävät turhaa rimakauhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, totta. Klassikot herättävät ihan turhaan rimakauhua - minussakin herättivät. Mutta aion tarttua tästä eteen päin niihin vailla pelkoa. :)

      Poista
  12. Kuuntelin tämän äänikirjana aikoinaan. 3 x 24 ceedeetä. Oli vaikuttava kokemus. Hienoa, että jaksoit!

    Tiia

    https://mistaonpienet.wordpress.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, äänikirjana tämä on varmasti todella hieno kokemus, vaikka kyllähän siinä aikaa menee kuunnellessa! Ehkä seuraava kertani Koskelan porukan kanssa olisikin äänikirjana. :)

      Poista
  13. Minulla jäi ensimmäinen kirja puoliväliin joskus nuorena. Mutta nyt isona olen kuunnellut äänikirjana. On tosi hienoa kuunneltavaa, suosittelen. Aika ja paikka unohtuvat Veikko Sinisaloa kuunnellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, minäkin haluaisin kuunnella tämän myös äänikirjana, niin paljon olen kuullut Veikko Sinisaloa kehuttavan. Ehkä seuraavan kerran kun palaan tähän. :)

      Poista
    2. Jos joutuu matkustelemaan tai istumaan autossa tai muuta sellaista, niin on kyllä hyvää matkaseuraa, meinaa matkakin kesken loppua :)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!