keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Tuija Lehtinen: Laura, sua kaipaan & 8-pallo elokuva.

Laura, sua kaipaan
Tuija Lehtinen
207 s. 
2006










Onneksi käsissäni oli eilisen 8-pallo kokemuksen jälkeen tällainen hyvänmielen kirja, nimittäin sitä todellakin tarvittiin! 8-pallosta kirjoitan lisää hieman myöhemmin. Tuija Lehtistä olen lukenut niin kauan kuin muistan, aloitin Mirkka-sarjasta, lisäksi olen tietenkin lukenut yksittäiset romaanit joista suosikkini on Vanilijasyndooma, Laura-kirjat on luettu kaikki, mutta suosikkejani ovat silti Sara-sarjan kirjat. Nyt olen myös alkanut lukea tuota uusint sarjaa, Rebekkaa, josta olen lukenut vasta ensimmäisen osan.

Laura, sua kaipaan on Laura sarjan viimeinen osa. Kirjasarjan alussa Laura meni seitsemännelle luokalle, ja nyt Laura on viimeisellä luokalla lukiossa, Akun tehtaassa, ja kirjoitukset ovat edessä. Laura on alkanut seurustella Nikon, pitkäaikaisen tanssiparinsa kanssa ja on onnellinen. Koiviston uusperhe on myös muuttanut uuteen kotiin jossa on paljon enemmän tilaa, jota tarvitaan koska perheessä on uusi jäsen, pieni Heini vauva. Kuitenkin Lauran muuten auvoista oloa varjostaa pohdinta siitä, mitä hän haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Kaikilla muilla tuntuvat tulevaisuuden suunnitelmat olevan selvillä, mutta Laura on vielä täysin hakoteillä.

Tämä oli toinen muutto Lauran elämässä. Ensimmäistä hän ei oikeastaan muistanutkaan. Vanhemmat olivat eronneet, kun Laura ja isoveli Sakke olivat pieniä. Äiti oli tavannut jonkin ajan kuluttua Antin, jota Laura oli alusta lähtien kutsunut isäksi. He olivat muuttaneet Antin omistamaan huoneistoon, jonka kolme huonetta ja keittiö olivat Mikon ja Teemun synnyttyä käyneet pian ahtaiksi. Sakke oli muuttanut kotoa jo nelisen vuotta sitten ja silloin Laura oli saanut oman huoneen. Äiti ja isä sen sijaan olivat edelleen nukkuneet olhuoneen vuodesohvalla poikien jakaessa toisen makuuhuoneen. Ahdasta oli ollut mutta tottakai siihen oli tottunut. Heinin synnyttyä helmikuussa oli ahtauteen taas havahtunut.

 Kirja on aika täydellinen päätös tälle kirjasarjalle. Kaikki kääntyy, tottakai, parhain päin, ja Lauran elämä saa toivotun suunnan. Kysymysmerkkejä ei oikeastaan jää juuri mitään, ja se on hyvä. Lauran hahmo on kirjasarjassa hyvin kehittynyt, muuttunut kokoajan kokonaisemmaksi. Myös muiden hahmojen, kuten Lauran ystävän Sinin, mukaantulo oli omasta mielestäni mukava lisä. Onneksi näihin voi aina palata!

****


Sitten elokuvakokemukseen. Kävin eilen katsomassa 8-pallon, kotimaisen elokuvan joka siis perustuu Marko Kilven Elävien kirjoihin dekkariin. Elokuvan on ohjannut Aku Louhimies, joka on ohjannut esimerkiksi Vuosaari elokuvan, jonka myös haluaisin nähdä.

Näyttelijäsuoritukset olivat loistavat. Jessica Grabowsky vakuutti Piken roolissa, hän oli siinä erittäin hyvä. Eniten kuitenkin pidin Eero Ahon esittämästä Lallista, joka oli roolissaan mahtava. En itse kirjaa lukiessani kuvitellut Lallia niin komeaksi (!), mutta yllätys oli positiivinen.

Itse elokuvaan. Aikaa on kulunut siitä kun luin Elävien kirjoihin-kirjan, enkä muistanut kaikkea siitä. En muistanut kirjassa olleen kohtausta missä ihmistä, elävää ihmistä, porattiin porakoneella. En muistanut myöskään kohtausta jossa Lalli raiskaa aineissa olevan Piken. Sydämeni hakkasi koko elokuvan ajan ahdistuneena kolossaan, poskelle putosi kyynel muutamassa väkivalta kohtauksessa, peitin silmäni poraamiskohtauksessa ja repesin äänekkääseen itkuun raiskauskohtauksessa. Ja lähdin pois ennen loppua, en pystynyt itkultani olemaan elokuvan loppuun asti.

En sano ollenkaan että elokuva olisi ollut huono ja sen takia olisin lähtenyt kesken pois. Mutta minä vaan olen niin herkkä, että minuun vaikuttavat tuollaiset asiat ehkä poikkeuksellisen paljon. Jo historianikin takia. Päinvastoin, elokuva oli hyvin tehty, vaikuttavasti, ja siinä oli hyvät näyttelijät.


***½

4 kommenttia:

  1. Juuri tekstailin kaverin kanssa ja sovin leffatreffit :) Elävien kirjoihin oli niin loistava, että ihan pakko nähdä leffaversiokin. Valkokankaalla.

    Täytyy varustautua nenäliinoin... Mä luin just niin rankan kirjan, että mietin siirtyisinkö vähäksi aikaa Muumeihin ;)

    VastaaPoista
  2. Kannattaa tosiaan varustautua nenäliinoin, mua ainakin itketti paljon. Elävien kirjoihin oli kyllä tosiaan loistava, en ole muuta Marko Kilpeä lukenut vielä mutta hyllyssä odottaa yksi...

    Huomasin että olit lukenut vähän rankempaa kirjaa, muumit kyllä toimii siinä hyvin. :) Muumeista tuli mieleen että mulla on menossa äänikirjana Taikatalvi, kuuntelen sitä iltaisin. :)

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut kirjan kahteen kertaan. Olen ollut "huumepoliisin" roolissa Kuopiossa kirjan pohjalta toteutetussa dekkariseikailussa. Elokuvan olen katsonut kahdesti. Odotin Louhimiehen repivän paljon rankempia kohtauksia kankaalle kuin mitä ne sitten oli. Kirjassakin Halonen paloteltiin omassa kylpyhuoneessaan. Eikä se elokuvassakaan enää ollut "hengissä" paloteltaessa. Elokuvasta jäi hieman taustalle kirjassa vahvasti esiin nostettu uusi tunnistamaton huume, jonka liikakäyttö aiheutti vahvoja hallusinaatioita tai vahvoja agressioita. Mielestäni Marko kilpi on kirjassa tuonut todella hienosti esiin normaalielämään palaamisen vaikeuden ja huumehörhöjen sekoilut. Niin kuin moni (poliisi) on netissä kommentoinut; Todellisuus on paljon rankempaa. Kun kirjan tuntee todella hyvin, voi vain hämmästellä, miten upeasti se on tiivistetty elokuvaan. Muutamat asiat ei tosin kanssakatsojilleni oikein avautunut. Niin kuin tuo Halosen palottelu. Minusta kirja kyllä päättyy huomattavasti paremmin kuin elokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti, kiitos siitä. Itselläni on kirjan lukemisesta jo aikaa, joten en muistanut ihan tarkkaan elokuvaa katsoessani mitä kirjassa oli ollut. Elokuvan lopustakaan ei ole itselläni tietoa, koska lähdin noin kahtakymmentä minuuttia ennen loppua pois. Mutta kuten tekstissä jo sanoin, niin kyse ei ollut elokuvan huonoudesta, ei missään tapauksessa. Ainoastaan siinä olleesta tapahtumasta joka liittyy henkilökohtaiseen elämääni, ja sai minut rikki ja itkemään holtittomasti.

      Siinä olen muuten aivan samaa mieltä, että elokuvassa jäi taustalle tämä tunnistamaton huume josta kirjassa puhuttiin paljon.

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!