Riina Paasonen: Kaikki minkä menetimme

Kaikki minkä menetimme
Riina Paasonen
261 s. 
2017
Minerva









Arvostelukappale kustantajalta


Kirjabloggarit ovat korvaamaton lukuvinkkien lähde, sen sain jälleen kerran huomata. Minulla on muutamia bloggaajakollegoita joiden vinkkeihin luotan vahvasti, esimerkkinä ihana Leena Lumi jolta poimin vinkin Riina Paasosen esikoisromaanista. Kaikki mikä menetimme oli matkalukemisena palatessani junalla Helsingistä ja voin sanoa että valintani junakirjaksi oli todella onnistunut - Paasosen matkassa omakin junamatkani kului joutisasti.

Kaikki minkä menetimme alkaa kun Johannes sattuu ajamaan supikoiran yli. Hajoavan perheen keskellä elävä mies huomaa kohta hoitavansa kuolleen supikoiran puolisoa, sillä nämä eläimet elävät pareittain. Johanneksen vaimo löytää elämäänsä uutta valoa kun hänen elämäänsä astelee kolmekymppinen Kari ja onpa Johanneksen yhteys jälkikasvuunkin katoamassa. Mitä siinä muuta tekemään kuin hoivaamaan supikoiraa? Eläimen ja Johanneksen välinen suhde muodostuu tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi, mutta kuten elämässä aina toisinaan, jotain yllättävää ja peruuttamatonta tapahtuu yhtäkkiä.

Kaikki minkä menetimme on tragikomiikkaa, kirja jolla välillä oli helppoa naurahtaa ääneen, välillä taas vääntelehtiä surusta. Uskon ettei tämä laji ole kirjailijalle helppo, kirjoittaa omalla tavallaan järkyttävistä ja surullisista asioista hauskasti ja on minulle lukijana ilo että Paasonen taisi tämän lajin hienosti. Jollain tapaa koen tragikomiikan kirjallisuuden lajina omakseni - omakin elämäni tuntuu välillä yhdeltä suurelta tragikoomiselta näytökseltä.

Hätkähdin kirjan alkua, Johannesta ja supikoiraa. Siitä toki mainitaan jo kirjan kuvauksessa mutta olin kuvitellut supikoiran olevan silti jotenkin... sivuroolissa. Tämä eläin näyttelee kuitenkin suurta roolia Paasosen kirjassa mutta ensi hätkähdyksen jälkeen totuin asiaan - ja jopa ilahduin siitä. Yksi asioista jotka tekevät Kaikki minkä menetimme romaanista tuoreen, on juuri supikoira. Olisi mielenkiintoista tietää syy siihen, miksi juuri tämä eläin - epäilemättä jokin suhde kirjailijalla on tähän eläimeen.

Sen lisäksi että Riina Paasonen taitaa tragikomiikan, osaa hän myös kirjoittaa hienosti. Kaikki minkä menetimme keskittyy hyvin pitkälti taitavaan dialogiin ja se onkin kirjan suurin ilo. Dialogit voivat huonosti kirjoitettuna olla puuduttaviakin, mutta Paasosen hahmojen sanailu on nautinnollista seurattavaa. Kuin olisin matkustanut junassa Johanneksen ja hänen hajoavan perheensä kanssa!

Riina Paasonen on erittäin kiinnostava esikoiskirjailija jonka nimen laitan ilman muuta mieleeni. Jos nautit tragikomiikasta, hieman vinosta ja mustasta huumorista ja hienosta dialogista, kannattaa Kaikki minkä menetimme laittaa ilman muuta lukulistalle.